2.5.2017

Nartunvaivoja

Reilu viikko sitten oli kamala viikonloppu. Perjantaina käytiin koirien kanssa kentällä treenaamassa agilityä. Tai siis Rina treenasi, Nera oli muuten vaan mukana hillumassa. Käytiin lämppälenkillä, treenasin Rinan kanssa. Kaikki ok. Otin välillä Neran ja tehtiin muutama rally-tokojuttu. Meinasin lähettää sen putkeen, mutta sinne suunnatessaan Nera pysähtyi ja kiljaisi. Oho, mitäs nyt. Kävelytin Neraa vähän ja se köyristi vähän vatsan kohdalta selkää ja liikkui jäykästi. Siinä vaiheessa huomasin sen myös vuotavan alapäästä.

Toivoin olevani väärässä, mutta märkäkohtuhan mulla heti tuli mieleen. Soitin Turkuun päivystykseen. Puhelimeen vastannut ell oli samaa mieltä ja lupasin saapua Neran kanssa paikalle reilun tunnin päästä. Tässä vaiheessa kello oli ehkä seitsemän illalla. Koirat autoon ja kävin heittämässä Rinan lähelle kotiin, sitten ajettiin Neran kanssa Turkuun.

Nera oli perille päästyämmekin aika hyvinvoiva. Liikkuikin paremmin. Odoteltiin aikamme ja sitten Nera pääsi eläinlääkärin tutkittavaksi. Aristi vatsaa tunnusteltaessa. Ei kuumetta. Hoitaja tuli sen jälkeen ottamaan verinäytteen. Tuloksissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä, tulehdusarvo oli hiukan koholla. Ultrakaan ei paljastanut sinällään mitään todella huolestuttavaa, ei suuria märkäkertymiä kohdussa, mutta se oli korostunut. Ultran aikana Nera kuitenkin vuosi enemmän, kun kohtua paineltiin. Tämän perusteella eläinlääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa: leikkaus pian tai antibiootit jne. ja leikkaus joskus myöhemmin. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa ennuste oli kuulemma huono, joten halusin, että Nera leikataan pikapuoliin. Siinäkin oli toki riskinsä, varsinkin kun Neralla on vielä sydämessäkin vikaa.

Hetken päästä Neralle tultiin laittamaan tippa ja sitten se vietiin odottelemaan leikkausta. Mut kehotettiin lähtemään kotiin, joten pelonsekaisin tuntein hyvästelin Neran ja jätin sen sinne. Eläinlääkäri lupasi soittaa heti kun leikkaus on valmis tai jos tulee jotain komplikaatioita. Kotona menin nukkumaan ja asetin puhelimen tyynylle viereen. Vähänkö oli vaikea saada nukuttua sinä yönä... Heräsin neljältä ja tarkistin puhelimen. Mitä, se oli soinut! Kaksi tuntia sitten, enkä muka ollut herännyt. Eläinlääkäri oli onneksi laittanut myös viestin, jossa kerrottiin leikkauksen menneen hyvin ja Neran olevan heräilemässä. Huh. Laitoin takaisin nukkumaan ja heräsin 7-8 aikaan, kun eläinlääkäri soitti ja kertoi, että Neran voisi tulla samana päivänä hakemaan. ♥ Lupasin olla paikalla puolilta päivin.

Aamulla siis taas suunta kohti Turkua. Nera oli kovin väsynyt vielä kun se kannettiin syliini. Oli oksentanutkin juuri ja saanut sitten pahoinvoinninestolääkettä. Kotiinviemisiksi saatiin antibioottikuuri, kipulääkettä ja vatsansuojalääkettä. Voitte kuvitella eläinlääkärilaskun loppusumman, kun koira leikataan perjantain ja lauantain välisenä yönä... Onneksi on vakuutus. Nera on kuitenkin nyt kunnossa, ja vain se on tärkeää. ♥

Kipulääkettä annoin kaksi päivää, koska Nera ei vaikuttanut missään vaiheessa ollenkaan kipeältä (minkä se näyttää kuitenkin aika hyvin). Toipuminen on ollut nopeaa, kauluria ei ole tarvittu muutamaan päivään, koska haava on täysin parantunut ja Nera alkaa olla jo turhankin energinen. Loppuviikosta voidaan alkaa hiukan pidentää lenkkejä ja palata pikkuhiljaa normaalielämään. Enää eivät ainakaan valeraskaudet vaivaa Neraa, eivät pitkät juoksut eikä enää tietysti tarvitse pelätä kohtutulehdusta! Ainoastaan mahdollista turkinlaadun muutosta pelkään, mutta sillepä ei mitään mahda.

Silloin aamulla soittaessaan Neran leikannut eläinlääkäri kertoi myös mielipiteensä Neran sydämen tilasta. Leikkauksessa sen kanssa ei ollut ongelmaa, mutta se oli kuulostanut kuitenkin siltä, että lääkityksen aloittaminen olisi piakkoin ajankohtaista. Kuulemma vointi olisi sitten parempi. Kehotti varaamaan ajan omalle eläinlääkärille jossain vaiheessa. Itse en ole huomannut sydänperäistä oireilua, mutta tokihan sitä voi oman koiransa käytökselle sokeutua... Ehkä Nera on ollut väsyneempi? Se ei ole viime aikoina leikkinnyt Rinan kanssa kuten ennen, mutta olen laittanut sen Rinan ärsyttävyyden piikkiin. Katsotaan ja varaan sen ajan pian. Turhaan en halua koiraani lääkitä ja onhan elinikäisen lääkityksen aloittaminen pelottavaakin. Vaikka monet sen avulla elävät vuuuosia. Nasu vaan ei elänyt... Lääkitys tarkoittaisi myös kisaamisen lopettamista, mikä olisi harmi, mutta nämä on näitä juttuja, mille ei mitään mahda.

6 kommenttia:

  1. Toipumista Neralle! Se on kyllä jännä, kun yleensä ne pahimmat vaivat ja akuuteinta hoitoa vaativat sattuvat päivystysaikaan... :S

    Aloin pohtia käppänien sydänongelmia tekstiä lukiessa. Tenho vm. -11 kävi pari viikkoa sitten lekurin paikkeilla ja sillä havaittiin "mahdollisesti lievä sivuääni" sydämessä. Tuntuu jokseenkin oudolta, että koira täyttää kesällä vasta 6 vuotta, ja jo nyt sillä on mahdollisesti sydämessä vikaa - mitään varmaa diagnoosia ei vielä saatu eikä vaiva kaipaa hoitoa, kunhan nyt seurataan lekurikäyntien yhteydessä. Meillä oli lapsuudessani bernhardinkoira, joka kuoli muistaakseni 6-7 vuotiaana, ja sillä oli sydämen vajaatoiminta - noin isolla rodulla ymmärrän sydämen muutokset noin "nuorena", mutta käpsy on jo koosta ihan eri ääripäässä.... Oli jo pakko itselle todeta helpottuneena, että onneksi Tenhon suvunjatkamisyritykset menivät mönkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, tutun koiralla oli varmaan viikkoa ennen just sama homma kun Neralla, viikonloppuyönä leikattavaksi :o

      Jos yhtään enempää alkaa kiinnostaa niin suosittelen ultraamista. Tietty se on vähän nippelitietoa jos ei oireita ole ja näin, mutta mun oli se teetettävä Neralle oman mielenrauhankin takia... Tietty kasvattajalle oli myös hyödyllistä. :)

      Poista
  2. Neralle nopsaa toipumista. Minun mielestäni sydänlääkitys kannattaa aloittaa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään, koska myöhään aloitettuna sen teho on epävarmempi. Nathalie, varmaan tiedätkin, että lievät sydämen sivuäänet eivät välttämättä kuulu aina, ja useimmiten ne ovat synnynnäisiä eivätkä mitenkään haittaa normaalia elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kumma kun ei kukaan ell ole maininnut moisesta... _Aina_ on ollut puhetta, että aloitetaan lääkitys jos oireita ilmenee. Niin Nasun ja Nerankin kanssa ja useat eri eläinlääkärit noita ovat ehtineet hoitaa.

      Poista
  3. Mun käppänällä oli sivuääni 1/6 monen monta vuotta, taisi olla 7v kun nousi 2/6, siitä parin vuoden päästä 4/6. Silti ei ollut muita oireita kuin väsymys. Sydänultra on hyvä käydä ja lääkitys kannattaa aloittaa (koiran kannalta) hieman aiemmin kuin myöhemmin. Kisaamisen loppuminen onkin sitten tosi tyhmää, kun eihän se paranna suoritusta vaan mahdollistaa sen, nostaa koiran samalle viivalle terveiden kanssa. Mutta ymmärrettäväähän se on, ettei vakavasti sairaita lääkitä kisakuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neran sydänhän ultrattiin viime syksynä, eikä sen vointi/sivuääni ole siitä hetkestä muuttunut. Silloin eläinlääkäri, joka on nykyään meidän vakkari näissä sydänasioissa, kun on niihin erikoistunut, oli sitä mieltä ettei lääkitystä tarvita vielä. Vuoden päähän sovittiin kontrolli, mutta aion käyttää pian tarkastuksessa. Mitään mulla ei lääkityksen aloittamista vastaan ole, mutta katsotaan sitä tosiaan eläinlääkärin kanssa sitten. :)

      Poista