23.5.2017

Kavereita ja hyppyjumppaa

Elämä on taas raiteillaan ja kevään kauniit ilmat ovat laittaneet meidät liikkumaan tavallistakin enemmän. Treenattu ollaan hävettävän vähän, mutta nyt innostus tuntuu taas olevan kohdillaan. Tämän kuun alkupuolella vanhenin itse vuodella ja meillä kävi ystäviä kylässä. Sää onneksi suosi ja päivä meni yhdessä hujauksessa. Nerasta oli hauskaa leikittää kääpiökaveria. Rina ei ollut ihan yhtä hyvillään vieraasta... Saman katon alla voi olla, mutta ei leikkiä.

Nera tuntuu muuttuneen steriloinnin jälkeen. Se on ollut aiempaa leikkisämpi, joka päivä viitsii rallata Rinankin kanssa! Ihanaa. Ei ainakaan ole enää mielialaan vaikuttavia valeraskauksia sun muita. Lenkilläkin olen huomannut muutoksen. Aiemmin lähinnä rauhallisesti kävellyt Nera juoksentelee paljon enemmän lenkin alusta loppuun asti.

Viime lauantaina vietettiin Rinan kanssa seuran kentällä muutama tunti hyppytekniikkakoulutuksen merkeissä. Koluttamassa meitä oli Marjo Heino. Ilmoittauduin heti kun tuo varmistui - olen ollut kiinnostunut asiasta jo pitkään. Rinan kanssa oli kiva päästä näin harrastuksen alkuvaiheessa tsekkaamaan, miten se hyppää ja mitä voisi tehdä tekniikkaa parantaakseen. Aloitettiin perussarjalla: viisi hyppyä tietyn välimatkan (6 ft) välein. Ensin Rina otti tuntumaa hommaan, että aijaaaa näähän onkin ihan lähekkäin. Sen jälkeen se paransi ja tekikin hyvin. Käytti selkäänsä kuten piti, eikä vaan ollut pökkelönä. Koska tämä meni niin hyvin, kokeiltiin myös toista sarjaa siihen jatkoksi. Toisessa hyppyjä oli saman verran, mutta ne olivat vinossa.

Seuraavalla kierroksella saatiin tehdä toivomaamme harjoitusta. Pyysin etäisyyden arviointia, koska siinä olen huomannut Rinalla olevan joskus toivomisen varaa. Tässäkin oli viisi hyppyä, mutta etäisyys kasvoi jokaisen esteen välillä. Hienosti meni sekin, joten siirryttiin seuraavaan. Tällä kertaa neljä hyppyä. Kolmen välillä etäisyys oli sama, neljäs oli kauempana ja sitä siirrettiin koko ajan etäämmälle. Tässä ainut ongelma oli epämiellyttäväksi muodostunut viimeinen hyppy, sen jälkeen kun Rina ensimmäisellä yrittämällä rymäytti riman alas. Se olisi sitten ollut kivempi kiertää.

Oli tosi antoisaa myös seurata muiden suorituksia. Meidän seurassa on ihanasti rotukirjoa, nytkin mukana oli kaikenlaisia koiria, mm. hoffi, thai ridgeback ja labbis. Kaikilla vähän erilainen tyyli. Parin viikon päästä on koulutuksen toinen kerta. Mielenkiinnolla odottaen. :) Jonkinlaista jumppaa on ainakin luvassa.

Oli muuten ensimmäinen kerta kun treenattiin Rinan kanssa tuollaisessa tilanteessa. Ulkokentällä ollaan ennen oltu vaan yksin, eikä maneesissakaan ollut samaan aikaan muita näköpiirissä. Nyt oli ihmisiä ympärillä, koiria kulki takana ja odotteli kentän laidalla lähellä. Hienosti Rina keskittyi vaan olennaiseen, ei häiriköinyt ketään. Jaksoi kuumuudesta huolimatta (+22°C varjossa, mutta tuuli onneksi, siksi vilukissoilla on hupparitkin päällä :D) hyvin tehdä hommia. Treenin päätteeksi löytyi ojasta vähän vettä, ja siellähän Rina sitten juoksi hepuloiden.

Videot koulutuksesta: yksi, kaksi, kolme. Kiitos Julianne ja Susanna kuvaamisesta!




Melkein pääsi unohtumaan! Käytin Rinan 4.5. Turussa silmäpeilauksessa ja polvitarkastuksessa. (Kiitos Tarja joukkotarkastuksen vinkkauksesta, päästiin mukavan halvalla!) Riinun terveystulosrivi jatkuu samanlaisena: ei mitään huomautettavaa silmissä ja polvet 0/0. Sit olis kaikki tarkastukset tehty kakarallekin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti