18.2.2017

Aikuistumista havaittavissa

Kenties tämäkin on vain yksi vaihe, mutta ai että, mulla on tällä hetkellä kaksi helppoa koiraa. Järkevää koiraa. Jopa äiti sanoi, että onpa Rina ihmistynyt. Eli osaa käyttäytyä. :D Ollaan lenkkeilty poikkeuksellisen paljon ihmisten ilmoilla, koska metsätiet ja -polut ovat niin liukkaita, etteä siellä on hankala käydä pitkiä lenkkejä. Umpimetsässä kyllä, mutta sinne päästäkseen on käveltävä pitkin polkuja ja teitä. Ihmiset Rina on jo pitkään osannut ohittaa kauniisti, se tulee omatoimisesti vasemmalle sivulle hakemaan kontaktia bongatessaan jonkun. Koirien ohituksessa on kuitenkin aiemmin esiintynyt kiihtymistä ja vetämistä. Lähinnä Rina on kyllä vetänyt ohi eikä koirien luokse, mutta kuitenkin. Nyt ovat palaset ilmeisesti loksahtaneet kohdilleen, sillä koirat ohitetaan yhtä hienosti kuin ihmisetkin. Isot koirat, pienet koirat, useammat koirat, haukkuvat koirat... Namipalkka on kyllä käytössä, mutta joskus tästä toivottavasti edetään niin, ettei sitä tarvita enää kuin toisinaan. Neraa esimerkiksi tulee tosi harvoin lenkillä palkattua, kun se ei oikein välitä mistään. Rina on myös aina ollut kova vetämään hihnassa. Sitä on työstetty iät ja ajat, mikä on vihdoinkin alkanut tuottaa tulosta. Rentoa lenkkeilyä siis! 

Metsässä Rinan kanssa on ollut ongelmana riistan hajut. Rina tykkää lähteä tuoreille jäljille ja jos en huomaa ajoissa, se saattaa olla jopa 20 minuuttia poissa. Palaa kyllä aina tismalleen samaan paikkaan, mistä lähti, joten siinähän on sitten odoteltu. Tässäkin asiassa on kenties havaittavissa parannusta. En nimittäin muista milloin Rina olisi viimeksi ottanut ja lähtenyt, joten hetki siitä täytyy olla. Viime vuonna kai. Rinallakin tosin oli juoksut, joten se ei saanut lenkkeillä vapaana kolmeen viikkoon.



Kevättä kohti mennään, eikä meillä täällä ole enää paljonkaan lunta jäljellä. Vaan kun on vasta helmikuu, niin en usko että talvi on vielä ohi. Vielä ehtii tulla lunta... Vähän kyllä jo odotan huhtikuuta, jolloin yleensä päästään kentälle treenaamaan. Rina on menossa läpivalaisuun vajaan parin viikon päästä. Varasin "kaiken mahdollisen" kuvattavan: kyynärät, lonkat, selän ja olat. Pelkään kovasti, että sieltä paljastuu jotain kamalaa, mutta sittenhän sen näkee. Mikäli Rina todetaan terveeksi, päästään keväällä aloittamaan projekti agility. Siitäkin tulee jännää, koska en ennen ole opettanut maksikoiraa agilityn saloihin. Onneksi on ihmisiä joita voi tarvittaessa konsultoida.

Neralle ei kuulu ihmeempiä, joskin luulen sen olevan jumissa, koska se välttelee ainakin sängylle hyppimistä. Fyssarille käy siis tiemme. Toivon mukaan syy ja apu löytyy sieltä. Muuten Neppis on oma iloinen itsensä. Juoksutkin sillä on parhaillaan.



Koirien ja kissan yhteiselo on edelleen sujunut loistavasti. Rina leikkii välillä Hirmun kanssa ja molemmat tytöt ovat saaneet Hirmuisesta unikaverin. Se on kyllä ihana sylilöllykkä, vaikka virtaakin löytyy ihan riittämiin, kuten nyt alle vuosikkaalta kissalta voi odottaakin. Ruoka maistuu ja se syökin sekalaisesti raakaa lihaa + laadukkaita märkäruokia ja kuivaruokaa. Kuvasivustollani on Hirmullekin oma osio, jonne pääsee tästä.

Kuvasivustosta puheenollen, vaihdoin sen osoitetta ihan extempore. Vanha ehti olla käytössä ainakin seitsemän vuotta? Varmaan kauemminkin. Uuteen osoitteeseen pääsee tästä, ja on se tuonne linkkipalkkiinkin päivitettynä. Tämän blogin kuvat on linkitetty tuolta kuvasivustolta, joten tajusin nimen muutettuani, että kuvat eivät enää näy blogissa. Joudun siis yksitellen muuttamaan jokaisen kuvan osoitteen, minkä takia selatessa blogia taaksepäin ei näy kuvia. Jonkin verran olen jaksanut jo vaihtaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti