22.8.2017

Mitä meille kuuluu?

Hiljaiseloa, vähän joka saralla. Kesä- ja heinäkuu kuluivat työn touhussa ja nyt elokuun olen ollut lomalla. Viikon päästä alkavat opinnot. Hurjan jännää. Ensi viikolla minusta ja koirista (+ Hirmusta!) tulee raumalaisia. Vielä jännempää. Löysin kyllä ihan tosi kivan asunnon, jonne eläinlaumanikin on tervetullut. Meillä on sielläkin oma piha, paljon isompi kuin nykyinen. Toivottavasti löydetään pian kivoja lenkkimaastojakin ja viihdytään muutenkin.

Tänä vuonna ei harrastuksista oikein ole tullut mitään. Ei olla koko kesänä treenattu ollenkaan. Rinankin olisi kohtuullisella vaivalla saanut kisakuntoon, mutta oman sairauteni takia se tavoite on siirtynyt jonnekin tulevaisuuteen. Harmittaa, mutta arjessakin on nyt tarpeeksi haastetta.

23.5.2017

Kavereita ja hyppyjumppaa

Elämä on taas raiteillaan ja kevään kauniit ilmat ovat laittaneet meidät liikkumaan tavallistakin enemmän. Treenattu ollaan hävettävän vähän, mutta nyt innostus tuntuu taas olevan kohdillaan. Tämän kuun alkupuolella vanhenin itse vuodella ja meillä kävi ystäviä kylässä. Sää onneksi suosi ja päivä meni yhdessä hujauksessa. Nerasta oli hauskaa leikittää kääpiökaveria. Rina ei ollut ihan yhtä hyvillään vieraasta... Saman katon alla voi olla, mutta ei leikkiä.

Nera tuntuu muuttuneen steriloinnin jälkeen. Se on ollut aiempaa leikkisämpi, joka päivä viitsii rallata Rinankin kanssa! Ihanaa. Ei ainakaan ole enää mielialaan vaikuttavia valeraskauksia sun muita. Lenkilläkin olen huomannut muutoksen. Aiemmin lähinnä rauhallisesti kävellyt Nera juoksentelee paljon enemmän lenkin alusta loppuun asti.

Viime lauantaina vietettiin Rinan kanssa seuran kentällä muutama tunti hyppytekniikkakoulutuksen merkeissä. Koluttamassa meitä oli Marjo Heino. Ilmoittauduin heti kun tuo varmistui - olen ollut kiinnostunut asiasta jo pitkään. Rinan kanssa oli kiva päästä näin harrastuksen alkuvaiheessa tsekkaamaan, miten se hyppää ja mitä voisi tehdä tekniikkaa parantaakseen. Aloitettiin perussarjalla: viisi hyppyä tietyn välimatkan (6 ft) välein. Ensin Rina otti tuntumaa hommaan, että aijaaaa näähän onkin ihan lähekkäin. Sen jälkeen se paransi ja tekikin hyvin. Käytti selkäänsä kuten piti, eikä vaan ollut pökkelönä. Koska tämä meni niin hyvin, kokeiltiin myös toista sarjaa siihen jatkoksi. Toisessa hyppyjä oli saman verran, mutta ne olivat vinossa.

Seuraavalla kierroksella saatiin tehdä toivomaamme harjoitusta. Pyysin etäisyyden arviointia, koska siinä olen huomannut Rinalla olevan joskus toivomisen varaa. Tässäkin oli viisi hyppyä, mutta etäisyys kasvoi jokaisen esteen välillä. Hienosti meni sekin, joten siirryttiin seuraavaan. Tällä kertaa neljä hyppyä. Kolmen välillä etäisyys oli sama, neljäs oli kauempana ja sitä siirrettiin koko ajan etäämmälle. Tässä ainut ongelma oli epämiellyttäväksi muodostunut viimeinen hyppy, sen jälkeen kun Rina ensimmäisellä yrittämällä rymäytti riman alas. Se olisi sitten ollut kivempi kiertää.

Oli tosi antoisaa myös seurata muiden suorituksia. Meidän seurassa on ihanasti rotukirjoa, nytkin mukana oli kaikenlaisia koiria, mm. hoffi, thai ridgeback ja labbis. Kaikilla vähän erilainen tyyli. Parin viikon päästä on koulutuksen toinen kerta. Mielenkiinnolla odottaen. :) Jonkinlaista jumppaa on ainakin luvassa.

Oli muuten ensimmäinen kerta kun treenattiin Rinan kanssa tuollaisessa tilanteessa. Ulkokentällä ollaan ennen oltu vaan yksin, eikä maneesissakaan ollut samaan aikaan muita näköpiirissä. Nyt oli ihmisiä ympärillä, koiria kulki takana ja odotteli kentän laidalla lähellä. Hienosti Rina keskittyi vaan olennaiseen, ei häiriköinyt ketään. Jaksoi kuumuudesta huolimatta (+22°C varjossa, mutta tuuli onneksi, siksi vilukissoilla on hupparitkin päällä :D) hyvin tehdä hommia. Treenin päätteeksi löytyi ojasta vähän vettä, ja siellähän Rina sitten juoksi hepuloiden.

Videot koulutuksesta: yksi, kaksi, kolme. Kiitos Julianne ja Susanna kuvaamisesta!




Melkein pääsi unohtumaan! Käytin Rinan 4.5. Turussa silmäpeilauksessa ja polvitarkastuksessa. (Kiitos Tarja joukkotarkastuksen vinkkauksesta, päästiin mukavan halvalla!) Riinun terveystulosrivi jatkuu samanlaisena: ei mitään huomautettavaa silmissä ja polvet 0/0. Sit olis kaikki tarkastukset tehty kakarallekin. :)

2.5.2017

Nartunvaivoja

Reilu viikko sitten oli kamala viikonloppu. Perjantaina käytiin koirien kanssa kentällä treenaamassa agilityä. Tai siis Rina treenasi, Nera oli muuten vaan mukana hillumassa. Käytiin lämppälenkillä, treenasin Rinan kanssa. Kaikki ok. Otin välillä Neran ja tehtiin muutama rally-tokojuttu. Meinasin lähettää sen putkeen, mutta sinne suunnatessaan Nera pysähtyi ja kiljaisi. Oho, mitäs nyt. Kävelytin Neraa vähän ja se köyristi vähän vatsan kohdalta selkää ja liikkui jäykästi. Siinä vaiheessa huomasin sen myös vuotavan alapäästä.

Toivoin olevani väärässä, mutta märkäkohtuhan mulla heti tuli mieleen. Soitin Turkuun päivystykseen. Puhelimeen vastannut ell oli samaa mieltä ja lupasin saapua Neran kanssa paikalle reilun tunnin päästä. Tässä vaiheessa kello oli ehkä seitsemän illalla. Koirat autoon ja kävin heittämässä Rinan lähelle kotiin, sitten ajettiin Neran kanssa Turkuun.

Nera oli perille päästyämmekin aika hyvinvoiva. Liikkuikin paremmin. Odoteltiin aikamme ja sitten Nera pääsi eläinlääkärin tutkittavaksi. Aristi vatsaa tunnusteltaessa. Ei kuumetta. Hoitaja tuli sen jälkeen ottamaan verinäytteen. Tuloksissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä, tulehdusarvo oli hiukan koholla. Ultrakaan ei paljastanut sinällään mitään todella huolestuttavaa, ei suuria märkäkertymiä kohdussa, mutta se oli korostunut. Ultran aikana Nera kuitenkin vuosi enemmän, kun kohtua paineltiin. Tämän perusteella eläinlääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa: leikkaus pian tai antibiootit jne. ja leikkaus joskus myöhemmin. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa ennuste oli kuulemma huono, joten halusin, että Nera leikataan pikapuoliin. Siinäkin oli toki riskinsä, varsinkin kun Neralla on vielä sydämessäkin vikaa.

Hetken päästä Neralle tultiin laittamaan tippa ja sitten se vietiin odottelemaan leikkausta. Mut kehotettiin lähtemään kotiin, joten pelonsekaisin tuntein hyvästelin Neran ja jätin sen sinne. Eläinlääkäri lupasi soittaa heti kun leikkaus on valmis tai jos tulee jotain komplikaatioita. Kotona menin nukkumaan ja asetin puhelimen tyynylle viereen. Vähänkö oli vaikea saada nukuttua sinä yönä... Heräsin neljältä ja tarkistin puhelimen. Mitä, se oli soinut! Kaksi tuntia sitten, enkä muka ollut herännyt. Eläinlääkäri oli onneksi laittanut myös viestin, jossa kerrottiin leikkauksen menneen hyvin ja Neran olevan heräilemässä. Huh. Laitoin takaisin nukkumaan ja heräsin 7-8 aikaan, kun eläinlääkäri soitti ja kertoi, että Neran voisi tulla samana päivänä hakemaan. ♥ Lupasin olla paikalla puolilta päivin.

Aamulla siis taas suunta kohti Turkua. Nera oli kovin väsynyt vielä kun se kannettiin syliini. Oli oksentanutkin juuri ja saanut sitten pahoinvoinninestolääkettä. Kotiinviemisiksi saatiin antibioottikuuri, kipulääkettä ja vatsansuojalääkettä. Voitte kuvitella eläinlääkärilaskun loppusumman, kun koira leikataan perjantain ja lauantain välisenä yönä... Onneksi on vakuutus. Nera on kuitenkin nyt kunnossa, ja vain se on tärkeää. ♥

Kipulääkettä annoin kaksi päivää, koska Nera ei vaikuttanut missään vaiheessa ollenkaan kipeältä (minkä se näyttää kuitenkin aika hyvin). Toipuminen on ollut nopeaa, kauluria ei ole tarvittu muutamaan päivään, koska haava on täysin parantunut ja Nera alkaa olla jo turhankin energinen. Loppuviikosta voidaan alkaa hiukan pidentää lenkkejä ja palata pikkuhiljaa normaalielämään. Enää eivät ainakaan valeraskaudet vaivaa Neraa, eivät pitkät juoksut eikä enää tietysti tarvitse pelätä kohtutulehdusta! Ainoastaan mahdollista turkinlaadun muutosta pelkään, mutta sillepä ei mitään mahda.

Silloin aamulla soittaessaan Neran leikannut eläinlääkäri kertoi myös mielipiteensä Neran sydämen tilasta. Leikkauksessa sen kanssa ei ollut ongelmaa, mutta se oli kuulostanut kuitenkin siltä, että lääkityksen aloittaminen olisi piakkoin ajankohtaista. Kuulemma vointi olisi sitten parempi. Kehotti varaamaan ajan omalle eläinlääkärille jossain vaiheessa. Itse en ole huomannut sydänperäistä oireilua, mutta tokihan sitä voi oman koiransa käytökselle sokeutua... Ehkä Nera on ollut väsyneempi? Se ei ole viime aikoina leikkinnyt Rinan kanssa kuten ennen, mutta olen laittanut sen Rinan ärsyttävyyden piikkiin. Katsotaan ja varaan sen ajan pian. Turhaan en halua koiraani lääkitä ja onhan elinikäisen lääkityksen aloittaminen pelottavaakin. Vaikka monet sen avulla elävät vuuuosia. Nasu vaan ei elänyt... Lääkitys tarkoittaisi myös kisaamisen lopettamista, mikä olisi harmi, mutta nämä on näitä juttuja, mille ei mitään mahda.

5.3.2017

Projekti agilitysnautseri


Tänään aamulla oli Rinan ensimmäiset agilitytreenit. Saatiin olla ihan kaksin maneesissa - toisaalta hyvä ja toisaalta huono juttu. Näin alkeissa en kyllä välttämättä katso häiriötä tarpeelliseksi. Ehtiihän sitä, ehkä jo seuraavalla kerralla. Apuohjaajaa sen sijaan olisin kaivannut palkkaukseen.

En ollut suunnitellut mitä tehtäisiin, mutta radalla oli sopivasti hyppy - putki - hyppy -suora, joten aloitettiin siitä. Ensin yksi hyppy. Riman sai laittaa tosi alas, koska Rina ensin kumartui ja tuli sen ali. Parilla toistolla tajusi että ahaa - ylihän tästä kuuluu mennä. Käytännössä koko hyppyesteen opettaminen on minulle aika vierasta, koska minikoiran kanssa on niin erilaista kuin maksin. Tavallaan. Aloitetaan nyt kuitenkin ensin matalilla korkeuksilla ja nostan rimoja pikkuhiljaa.

Putkeen kun Rinan sai kerran menemään, niin sepä olikin sitten hauska. Meni suoraa ja mutkaputkea. Välillä pidettiin vähän taukoa. Sitten kokeiltiin hyppy - putki, helppoa. Sitten vielä koko kolmen esteen pätkä. Vähän tuli kiire, tässä olisin kaivannut apuohjaajaa. Mutta sujui ilmankin.

Olipa kyllä hauska pitkästä aikaa treenata agilityä. Motivaatio on kohdillaan ja pää täynnä ideoita. Kontakteihin opetan 2on2offit, vaikka juoksukontaktit tuntuvatkin tällä hetkellä olevan "muotia". Vaikuttaa turhan haasteelliselta saada niistä toimivat, joten en lähde kokeilemaan pomppivaisen snautserini kanssa. Kepeille ei ole vielä suunnitelmaa, mutta taidan mennä käsiohjauksen ja ohjureiden yhdistelmällä. Kujakepitkin kyllä kiinnostaisivat vähän...

Eilen vielä jännitti miten Rina käyttäytyisi treeneissä. Uusi ympäristö ja kaiken lisäksi maneesi, jossa on luonnollisesti hevosten hajuja. Rina oli onneksi hyvin selvillä siitä, että nyt tehdään yhdessä! Ei kiinnostunut hajuista eikä muutenkaan haahuillut vaan kulki koko ajan mun kanssa. ❤ Rina osasi myös hienosti odottaa esteen takana lupaa.

Alkeet aion tosiaan opettaa Rinalle itsekseni. Keväällä kun siirrytään maneesista kentälle aletaan varmaankin treenaamaan ryhmässä. Tällaisia pohdintoja ja suunnitelmia tänään. Viikon päästä treenataan toivon mukaan seuraavan kerran.

3.3.2017

Hyviä uutisia

Keskiviikkona koitti päivä, jota olin jo pitkään jännittänyt. Rinan luustokuvaukset! Tänään jo näkyvät KoiraNetissä kaikki lausunnot, joten annan tulosten puhua puolestaan:

PäiväysKohdeTulosVoimassaLisätiedot
3.3.2017


kyynärnivel
lonkkanivel
selkä
  nikamien epämuotoisuus
  välimuotoinen lanne-ristinikama
0/0
A/A

VA0 (normaali)
LTV0 (normaali)



Helpottunut ja onnellinen, siinä tämänhetkiset fiilikset. Oli vain sellainen olo, että jotain täytyy olla pielessä. Kun pessimisti ei pety jne... :D Nyt voidaan hyvillä mielin aloittaa myös fyysisesti vaativammat harrastuslajit. Rina ei tavallaan tullut agilitykoiraksi, mutta kun se harrastus on Neran kanssa kuopattu niin odotan innolla aksan aloitusta Rinan kanssa. Se on niin vauhdikas tyyppi, että kuvittelisin meille tulevan hauska vuosi!


18.2.2017

Aikuistumista havaittavissa

Kenties tämäkin on vain yksi vaihe, mutta ai että, mulla on tällä hetkellä kaksi helppoa koiraa. Järkevää koiraa. Jopa äiti sanoi, että onpa Rina ihmistynyt. Eli osaa käyttäytyä. :D Ollaan lenkkeilty poikkeuksellisen paljon ihmisten ilmoilla, koska metsätiet ja -polut ovat niin liukkaita, etteä siellä on hankala käydä pitkiä lenkkejä. Umpimetsässä kyllä, mutta sinne päästäkseen on käveltävä pitkin polkuja ja teitä. Ihmiset Rina on jo pitkään osannut ohittaa kauniisti, se tulee omatoimisesti vasemmalle sivulle hakemaan kontaktia bongatessaan jonkun. Koirien ohituksessa on kuitenkin aiemmin esiintynyt kiihtymistä ja vetämistä. Lähinnä Rina on kyllä vetänyt ohi eikä koirien luokse, mutta kuitenkin. Nyt ovat palaset ilmeisesti loksahtaneet kohdilleen, sillä koirat ohitetaan yhtä hienosti kuin ihmisetkin. Isot koirat, pienet koirat, useammat koirat, haukkuvat koirat... Namipalkka on kyllä käytössä, mutta joskus tästä toivottavasti edetään niin, ettei sitä tarvita enää kuin toisinaan. Neraa esimerkiksi tulee tosi harvoin lenkillä palkattua, kun se ei oikein välitä mistään. Rina on myös aina ollut kova vetämään hihnassa. Sitä on työstetty iät ja ajat, mikä on vihdoinkin alkanut tuottaa tulosta. Rentoa lenkkeilyä siis! 

Metsässä Rinan kanssa on ollut ongelmana riistan hajut. Rina tykkää lähteä tuoreille jäljille ja jos en huomaa ajoissa, se saattaa olla jopa 20 minuuttia poissa. Palaa kyllä aina tismalleen samaan paikkaan, mistä lähti, joten siinähän on sitten odoteltu. Tässäkin asiassa on kenties havaittavissa parannusta. En nimittäin muista milloin Rina olisi viimeksi ottanut ja lähtenyt, joten hetki siitä täytyy olla. Viime vuonna kai. Rinallakin tosin oli juoksut, joten se ei saanut lenkkeillä vapaana kolmeen viikkoon.



Kevättä kohti mennään, eikä meillä täällä ole enää paljonkaan lunta jäljellä. Vaan kun on vasta helmikuu, niin en usko että talvi on vielä ohi. Vielä ehtii tulla lunta... Vähän kyllä jo odotan huhtikuuta, jolloin yleensä päästään kentälle treenaamaan. Rina on menossa läpivalaisuun vajaan parin viikon päästä. Varasin "kaiken mahdollisen" kuvattavan: kyynärät, lonkat, selän ja olat. Pelkään kovasti, että sieltä paljastuu jotain kamalaa, mutta sittenhän sen näkee. Mikäli Rina todetaan terveeksi, päästään keväällä aloittamaan projekti agility. Siitäkin tulee jännää, koska en ennen ole opettanut maksikoiraa agilityn saloihin. Onneksi on ihmisiä joita voi tarvittaessa konsultoida.

Neralle ei kuulu ihmeempiä, joskin luulen sen olevan jumissa, koska se välttelee ainakin sängylle hyppimistä. Fyssarille käy siis tiemme. Toivon mukaan syy ja apu löytyy sieltä. Muuten Neppis on oma iloinen itsensä. Juoksutkin sillä on parhaillaan.



Koirien ja kissan yhteiselo on edelleen sujunut loistavasti. Rina leikkii välillä Hirmun kanssa ja molemmat tytöt ovat saaneet Hirmuisesta unikaverin. Se on kyllä ihana sylilöllykkä, vaikka virtaakin löytyy ihan riittämiin, kuten nyt alle vuosikkaalta kissalta voi odottaakin. Ruoka maistuu ja se syökin sekalaisesti raakaa lihaa + laadukkaita märkäruokia ja kuivaruokaa. Kuvasivustollani on Hirmullekin oma osio, jonne pääsee tästä.

Kuvasivustosta puheenollen, vaihdoin sen osoitetta ihan extempore. Vanha ehti olla käytössä ainakin seitsemän vuotta? Varmaan kauemminkin. Uuteen osoitteeseen pääsee tästä, ja on se tuonne linkkipalkkiinkin päivitettynä. Tämän blogin kuvat on linkitetty tuolta kuvasivustolta, joten tajusin nimen muutettuani, että kuvat eivät enää näy blogissa. Joudun siis yksitellen muuttamaan jokaisen kuvan osoitteen, minkä takia selatessa blogia taaksepäin ei näy kuvia. Jonkin verran olen jaksanut jo vaihtaa...

10.1.2017

Vuoden ekat kuulumiset

Uusi vuosi on jo hyvässä vauhdissa. Aika rientää, vaikkei mitään ihmeellistä tekisikään... Rina aloitti juuri toiset juoksunsa aika lailla tasan kuuden kuukauden välillä ensimmäisistä. Nyt sitten kolmisen viikkoa hihnalenkkeilyä, miten mukavaa... Hoksasin myös, että Rinahan on ihan pian sen ikäinen, että se pääsee läpivalaisuun. Sellaista siis suunnitelmissa helmi-maaliskuun vaihteessa.

Vuodenvaihde oli Rinalle toinen laatuaan ja sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Ei käyty ulkona klo 18-02 välillä, mutta sisällekin pauke kuului erinomaisesti. Rina huomaa äänet, mutta ikäänkuin toteaa sitten, että mitäs noista. Ei haittaa. Vietettiin ilta sohvalla löhöillen, katsottiin leffoja ja kuunneltiin musiikkia. Hirmu ei onneksi sekään ollut moksiskaan uudesta kokemuksesta. Neran reaktio ei ole vuosien saatossa muuttunut. Sen vieressä voisi varmaan räjähtää pommi, eikä se lotkauttaisi korvaansakaan... :D

Tammikuun kuvia olen lisännyt jonkin verran galleriaan, sinne pääsee klikkaamalla tästä. Molempia Instagram-tilejä olen myös päivittänyt aktiivisesti, joten nekin kannattaa sivupalkin linkeistä kurkata.