29.8.2016

Rina 1 vuotta!

Rakas Rina täytti tänään kokonaisen vuoden. Siitä on kasvanut hieno snautserinalku, joka on jo melkoisen mallikelpoinen koirakansalainen. Rina on iso persoona, joka saa ainakin oman perheen ihmiset aina nauramaan. Ja seuraavassa hetkessä aiheuttaa tukon harmaita hiuksia... :D Kaikki Rinan tuntevat eivät ole ollenkaan vakuuttuneita kun sanon, että tuosta tulee vielä tosi fiksu koira, mutta minusta se on selvästi älykäs. Ihan oikeasti! Ihan kakarahan tuo vielä on, kuten pitääkin, mutta hyvä siitä tulee. Se on nyt jo täyttänyt toiveet. 

21.8.2016

Muutama kilometri sinne tänne

Eilen aamulla suunnattiin Saloon. Mietin vielä matkalla, että kääntyisikö takaisin, kun ei huvittanut, mutta jatkettiin matkaa kun kerran oltiin lähdetty. Harmi vaan, että radalla olon jälkeenkin toivoin, että oltaisiin jääty kotiin. Neran kanssahan haastetta on toisinaan tuottanut liian korkea vire, mutta eilenpä se oli aivan liian matala. Seuraamispaikka oli puoli metriä jäljessä suurimman osan radasta! :o Kehuin ja kannustin, muttei auttanut. Kyltit Nera silti teki ihan hyvin. Peruutusta Nera ei osaa vieläkään, siitä tietysti -10, mutta muuten ajattelin huonosta fiiliksestä huolimatta, että tehtiin vain pikkuvirheitä, pitäisi tulla tulos. Käytösruutu vasemmalla istuen meni hyvin.

Tulostaululla kuitenkin oli meidän nimemme perässä 0. Ei siis tulosta. En lainkaan keksinyt mistä oli tullut toinen kymppi, kun tällä kertaa Nera osasi myös kyltin liikkeestä seiso - kierrä koira. Ei kun palkintojenjakoa odottelemaan. Tuloslapusta sitten selvisi, että toinen -10 oli tullut yhdestä täyskäännöksestä, jossa koira vaihtoi samalla puolta oikealta vasemmalle. Selitys: eriaikainen. Olisi pitänyt kai kysyä tuomarilta tuota, koska en vieläkään keksi mitä siinä on tapahtunut, kun luulin että tehtiin se oikein. Kirsikkana kakun päällä saatiin 68 pistettä, siis kahta vajaa tulos. :D Muut pienemmät virheet olivat tulleet eteentulon käsimerkistä ja mikä myös ihmetytti, puolenvaihto jalkojen välistä olisi pitänyt tehdä ilman käsimerkkiä.

Rivien välistä saattaa huomata pienen tympääntymisen lajiin. Tai lähinnä kisoihin. Luen Facebookissa paljon rally-tokoryhmän juttuja ja sielläkin on tullut ilmi niin paljon pilkunviilausvirheitä ja -hylkäyksiä, että tokokin tuntuu jo tosi rennolta lajilta. En kuitenkaan usko, että osaan vielä lopettaa kisaamista, kyllä mulla edelleen siintää mielessä RTK4 Neran nimen edessä. Treeniä vaan lisää, ihan omasta toiminnastahan virheet kuitenkin johtuvat.

Ja mitä huonoon vireeseen tulee, se on nyt vähän mysteeri. Havaitsin samaa jo viime kisoissa, mutta tämänpäiväinen oli siltä kantilta kyllä ihan pohjanoteeraus. Oli kyllä tosi lämmin päivä, mutta ollaanhan me Neran kanssa käyty yksi oikein helteinen tokokoekin ja silloin oli vire liian korkealla. Luulenpa, että kun ollaan nyt sen verran jo kisattu, Nera on tajunnut että palkkaa ei tosiaan tipu ja itse tekeminen ei ole niin palkitsevaa. En myöskään leikittänyt Neraa ennen rataa, sekin olisi voinut auttaa... Kipeähän Nera ei ole enää tällä viikolla lainkaan ollut, joten sillä en usko olevan mitään yhteyttä tähän. Seuraavat kisat käydään hyvin todennäköisesti viileällä ilmalla hallissa, sitten näkyy ainakin lämpötilan vaikutus.

Rinakin oli pitkästä aikaa mukana kisapaikalla. Teki varmasti hyvää sille nähdä paljon erinäköisiä ja -kokoisia koiria ja se käyttäytyikin oikein kivasti. Ainut vaan, että kun molemmat koirat ovat mukana ja vain Nera pääsee pois häkistä, Rina huutaa siellä yksikseen. Jos Rina on yksin (esim. näyttelyssä) niin se osaa odottaa hiljaa häkissään... Perjantaina kentällä kokeilin sen kanssa muutamaa rally-tokokylttiä ja totesin, että ei muuta kuin ratatreeniä alle ja keväällä kisaamaan. Ja nyt kun näin miten sen kanssa on helppoa kisapaikallakin, vahvistui ajatus entisestään.

Kisoissa ei lopulta mennyt kovin kauaa, ja Eerika varmaan vitsillä tokaisi viestillä että tulkaa käymään ja, no, mehän lähdettiin sitten ajamaan motaria kodista vastakkaiseen suuntaan. :D Pian oltiinkin Lohjalla ja lähdettiin Eerikan ja koirien (Nera, Rina ja Velmu) kanssa metsään. Porukan pippuriosaston piti taas alkuun vähän pöllöillä, mitä lie isottelua, mutta lenkin kuluessa alkoivat tulla juttuun ja vähän juoksivatkin yhdessä. Samalla kun Nera katsoo, että voi jee noita kakaroita... Sisällä ollessa lapsukaiset taas vähän murisivat, mutta kyllä sielläkin sopu löytyi. Aggressiivinen niistä ei ole kumpikaan, kunhan tykkäävät vähän aukoa päätään. Ainakin Rina tuntuu joskus tekevän sitä ihan huvikseen, Nerallekin koittaa leikissä, provosoi, mutta Nera osaa laittaa kakaran ruotuun. Velmukin uskoi hyvin nopeasti, että Neraa on turha liehitellä. :D

Kotimatkalla oli Rinakin erittäin väsynyt. Saattoi nukkua jopa liikennevaloihin pysähtymisen ajan, ennennäkemätöntä! Se on muutenkin niin huono nukkumaan automatkoilla, mutta ulinan on sentään lopettanut. Kotona sama meininki jatkui ja jatkuu edelleen. Kirjoitan tätä kymmeneltä aamulla, eikä kumpikaan koirista ole vielä noussut! Kameraa mulla ei ollut matkassa, kun en tosiaan ollut aamusta vielä tietoinen meidän extempore-reissusta, joten tässä kännykkäkuvia!


14.8.2016

Peltojäljellä

Päästiin tänään Rinan kanssa kokeilemaan peltojälkeä paikallisen seuran järjestämään koulutuspäivään. Kuutisen tuntia siellä pellolla vierähtikin, sitten oli lähdettävä kotia kohti. Pääkin oli jo täynnä uutta tietoa ja ajatuksia. Olisi melkein pitänyt ottaa muistiinpanovälineet, joskin kaatosateessa nekin olisivat olleet hyödyttömiä... :D Sain ohjeeksi tehdä ensin sellaisen jäljen, millaisia olemme viimeksi tehneet metsässä. Tein siis noin 100 metrin pituisen pätkän, jossa oli keskellä kaarros. Alkuun ja loppuun enemmän nameja (jokaiselle tai joka toiselle askelelle), muuten harvemmin. Vanhentua jälki ehti ehkä tunnin.

Jäljelle menon tein kuten toisaalla oli neuvottu, koira istumaan vähän ennen alkua ja siitä näytin jäljen alun. Selvittiin jälki loppuun asti, mutta ei yhtä hyvin kuin metsässä. Jäljestys ei ollut oikein sujuvaa. Sivutuuli hankaloitti asiaa ja Rina ajautui useasti puoli metriä sivuun itse jäljeltä. Tästä saatiin sellaista palautetta, että tein hyvin, kun kehuin Rinaa sen löydettyä jäljen uudelleen. Siihen piti puuttua monesti, kun omalla liikkumisellani tietämättäni annoin painetta koiralle. Minun täytyy siis aina pysähtyä, kun Rina pysähtyy. Olen vaan jatkanut kävelemistä, jos tilaa on ollut (paljon ei ole, kun Rina jäljestää edelleen 1,5-2 metriä edelläni). Tähän on siis jatkossakin kiinnitettävä huomiota. Muuten kuulemma ohjasin hienoeleisesti. Ennne jälkeä Rinan "istuttaminen" on turhaa, koska se ei muutenkaan ole kauhomassa jäljelle. Jäljen loppu taas ei ollut tarpeeksi selkeä. Mieltä lämmitti kuulla, kuinka näytimme Rinan kanssa sopivan hyvin toisillemme ja miten Rina selvästi on ihan sinut itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Se onkin jälkitreeneissä aina ihan parhaimmillaan, sopivan rauhallinen, saattaa käydä nuuhkaisemassa jotain ihmistä autosta tullessaan, muttei liiemmin välitä. Jäljelle kävellessä nenä jo painuu maahan, mutta tänäänkin siirtymä oli sen verran pitkä, että Rina tuli vähän kyselemään, että mitäs me täällä tehdään!

Välissä taas opin muiden jälkiä seuratessa. Peltojälki vaikutti paljon tarkemmalta hommalta, kuin metsässä, mistä olenkin kuullut, mutta oli mielenkiintoista nähdä käytännössäkin. Kouluttaja suositteli Rinalle muutaman kuukauden "perusjaksoa", eli lyhyitä jälkiä nurmelle/heinälle. Alkuun tallaan kahden jalan levyisenä, sitten askeleita suoraan peräkkäin ja sen jälkeen askeleet erilleen. Ja paljon ruokaa jäljelle! Sen jälkeen pituutta, esineitä, kulmia. Kuulostaa perustelliselta, mistä tykkään, joten tätä lähdetään toteuttamaan. Tähän asti saamani ohjeet ovat olleet suurpiirteisempiä ja eteneminen varmasti liian nopeaa. Sen verran vähän Rina on kuitenkin jälkeä tehnyt, että pystytään helposti palaamaan perusteisiin. Tarkkuuden hakeminen ensin nurmella auttaa sitten jatkossa myös metsäjäljellä, joka kuitenkin tulee näillä näkymin edelleen olemaan se meidän juttu.

Tein sitten Rinalle vielä toisen jäljen. Tämä olikin todella lyhyt, ehkä 10 metriä ja kylvin siihen paljon nameja. Alkuun vähän enemmän vielä ja loppuun kasa. Otettiin alkukin kouluttajan ohjeiden mukaan, ensin valjaista kiinni pitäen kuljetus lähelle jälkeä, sitten hienovaraisesti ohjaus paalun (merkkaa jäljen alkupaikkaa) oikealle puolelle. Tuntui sujuvammalta kuin istutus alussa. Nyt Rina sitten jäljestikin sellaisella tarkkuudella, mitä toivoisin. Ei eksynyt, hakenut, vaan eteni hyvin. Joskin hitaasti, kun oli paljon syötävää. :D Välillä rauhallista kehua ja "loppupalkan" aikana enemmän kehuja ja silitystä. Sitten koira pois jäljeltä ja lisää sosiaalista palkkaa.

Jälkimmäiselläkin jäljellä meinasin ainakin kerran liikkua, kun ei pitänyt, joten se tapa on näköjään hyvin jo juurtunut. Onpahan kehitettävää! Pitää varmaan koittaa kuvata jatkossa lyhyitä jälkiä, niin näkee sitten tuollaiset virheet. Sain myös ohjeeksi laittaa enemmän ruokaa pidempiheinäisiin kohtiin, koska Rina ei niin mielellään tunge kuonoaan kovin syvälle heinään.

Nyt tuntuu hyvältä, kun on perusteelliset ohjeet ja tuntuu, että näillä eväillä päästään hyvin eteen päin. Enää täytyy vaan selittää, missä nurmella/pellolla voitaisiin treenata... Hirveän mielenkiintoista imeä oppeja itselle uudesta lajista, mutta on aika mahdotonta suodattaa tietoa. Jokaisella kouluttajalla, joiden treeneissä ollaan tähän asti oltu, on oma, erilainen tapansa tehdä asiat. Intuitioon kannattaa kuulemma luottaa, kun ei tässä vaiheessa oikein muutakaan voi. Tämän päivän koulutus oli ainakin niin looginen, että luotan siihen. Tulee mielenkiintoinen syksy, yritetään jäljestää paljon!


Sitten ikäviin asioihin. Olin jo huokaissut helpotuksesta Neran masuongelmien kanssa, kun nykyinen ruoka on tuntunut sopivan niin hyvin. Keskiviikkoiltana huomasin kuitenkin Neran vatsan olevan kipeä. Torstaiaamuna tilanne ei ollut parempi, päin vastoin, joten soitin töihin ja sovin lomapäivästä ja soitin Neralle eläinlääkärin. Huolestutti kovasti, kun tuollaisia oireita sillä ei ennen ole ollut. Vatsa oli aivan kova ja Nera ihan ulvahti kun nostin sen sängystä. Se ei halunnut hypätä eikä muutenkaan liikkua pahemmin. Ulkona töpsytti jäykästi, mutta jätökset olivat aivan normaalit.

Eläinlääkärissä otettiin ensin verinäytteet. Kaikki näytti normaalilta. Sitten röntgenkuvattiin vatsa. Paperissa lukee, että ohutsuolen seinämät vaikuttavat paksuuntuneilta ja ärtyneiltä. Etuvatsan alue näytti suttuiselta. Nämä eivät kuulemma kuitenkaan selittäneet oireita selvästi. Niinpä Nera sai piikillä kipulääkettä, pahoinvoinninestolääkettä ja suoliston liikettä lisäävää lääkettä. Ruoka Neralle on maistunut ihan tavalliseen tapaan, mutta olen nyt turvottanut sen ja jakanut kolmeen annokseen päivässä.

Vielä eilen vatsa ei ollut täysin normaali, mutta tänään se tuntuu olevan entisellään. Nera myös hyppää taas sohvalle, joten kipukin lienee poissa. En oikein tiedä miten tästä edetä... Todennäköisesti varaan ajan meidän vakkarilääkäriin, jossa vaivaa aiemminkin tutkittiin, mikäli ongelmat eivät tämänkään jälkeen poistu.