31.7.2016

Pori KV

Rina käyttäytyi kehässä oikein hienosti, kuumuuden takia oli jopa rauhallinen eikä rotutovereistakaan välittänyt. Tuomarin antoi nätisti kopeloida ja liikkui hyvin. Arvostelu on alla ja sillä napsahti EH. Rehellisesti ihan kuten odotinkin, ja arvostelusta tunnistaa Rinan. :)
Correct type. A bit high. Needs to be more compact. Feminine head. Needs better ears. Needs to improve in chest. Loose in elbows. Enough strong topline. Could be shorter in loin. Good rear and coat.
Omien mittausteni mukaan Rina menee vielä sallitun rajoihin korkeudeltaan, mutta olihan se muita narttuja suurempi. Ja sitten korostuu vielä, kun itse olen niin lyhyt. Pitänee laittaa jonkun pitkän esittäjän kanssa kehään seuraavaksi. ;D Seuraavaa näyttelyä ei ole kyllä vielä suunnitteilla, kun loppuvuonna ei näkynyt olevan mitään tarpeeksi lähellä. Ensi vuonna sitten!

Junnunartut, meidän perässä Rinan sisko 

Kuvat otti Tiia Einola, kiitos!

Napattiin kotona Rinasta vielä seisotuskuva, jonka laitoin Rinan sivulta löytyvään kasvugalleriaan.

28.7.2016

Rina kävi tosiaan viikko sitten siistittävänä näyttelyä varten ja voi miten hieno siitä tulikaan! Sen verran arvokasta työtä vaan, että ei valitettavasti pysty aina käyttämään muualla, vaan on itse pääsääntöisesti jatkettava omien koirien trimmausta. :D Vaan kyllähän mä siitä hommasta tykkäänkin, ja ehkä nyt on motivaatiotakin taas vähän enemmän, kun sain Rinan trimmanneelta henkilöltä hyviä neuvoja. Välillä on ollut sormi suussa muutaman pippurisnautserissa ilmenneen "ongelmakohdan" kanssa. Musta minisnautseri on niin erilainen trimmattava! Oli kyllä helpottavaa kuulla, että olen huoltanut Rinan turkkia hyvin, mitä nyt pariin kohtaan olisi voinut jättää vähän enemmän karvaa. Minä kun trimmaan suunnilleen mentaliteetilla "kaikki pois, mitä irti saa". :D Yritän tehdä turkin mahdollisimman helppohoitoiseksi tulevia sääolosuhteita ajatellen. Esteettisestikin täytyy koiran ja turkin miellyttää, mutta makuja on monenlaisia.

Tässä Rina trimmauksen jälkeen:

A photo posted by Julia (@activeschnauzers) on


Nerakin aloitti juoksunsa ja ilmoitin sen elokuulle rally-tokokisaan. Rotumestaruudestakin olisi ollut kiva lähteä kisaamaan, mutta matkaa on turhan paljon yhtä lyhyttä suoritusta varten. Ehkä ensi vuonna kahden koiran kanssa! Rinan kalenterissa eniten odottamani asia on peltojälkipäivä. Sitä olen kovasti halunnut päästä kokeilemaan, mutta koska pelloille ei ilman lupaa ole asiaa, on se jäänyt haluamisen tasolle. Onni on pikkukaupungin aktiiviset koiraseurat!

Kuvat ovat heinäkuun alkupuolelta.

20.7.2016

Keskiviikon treenipohdinnat

Viime viikolla käytin Neran fyssarilla. Halusin, että se tarkastetaan revähdyksen jäljiltä, ja hyvä että tarkastettiinkin. Selkä ja toinen takareisi olivat melkoisen jumissa. Kyselin, että miten kannattaa jatkossa tehdä, eli kannattaako Neran jatkaa fysioterapiaa agilityn lopettamisesta huolimatta. Fyssari vahvisti sen, mitä olin jo ajatellutkin: jatkossa käydään tarpeen vaatiessa, eli jos vaikka huomaan Neran liikkeessä jotain tavallisesta poikkeavaa.

Muuten Neran elämään kuuluu ihan tavallista. Odottelen sen juoksuja alkaviksi, että tiedän milloin uskallan ilmoittaa seuraavaan rallykisaan.
Juoksuista puheenollen, Rina aloitti omansa reilu viikko sitten. Odotan niiden loppumista jo kuin kuuta nousevaa, koska raasu inhoaa pöksyjä yli kaiken. Voi riemua sitten kun ne otetaan pois... Vaan pakko niitä on pitää, kun muuten on kaikki paikat sotkussa. Rina ei osaa pitää itseään puhtaana kovin hyvin.

Toistaiseksi en ole teinikoirassa huomannut mitään muutosta mihinkään suuntaan. Tai ehkä parempaan, kun Rina osaa käyttäytyä melkoisen kivasti. Ihmiset (+ ajoneuvonsa) ohitetaan hienosti, koiratkin siedettävästi. Täällä tulee jostain syystä niin vähän koiria vastaan, että Rina on nähnyt niitä tosi vähän. Siispä sitten kun se näkee lenkillä koiran, on kiinnostus suuri.
Ryhmätreeneissä ei olla pahemmin ehditty käymään, mutta itsekseen on tehty jotain pientä. Rina alkaa hahmottaa sivupaikkaa hienosti, tulee ilman käsimerkkiä vasemmalle ja pitää paikkaa muutaman askeleen seuruussa. Hitaasti hyvä tulee, toivon. :D Yritän syksyksi ilmoittautua tokokurssille tai jotain, josko sitten tulisi tehtyä säännöllisemmin. Vaikkakin vuosia viikkotreeneissä juostuani olen kyllästynyt siihen konseptiin. Aikaa kuluu niin paljon (etenkin agilitytreeneissä!), että sinä päivänä ei lenkkien lisäksi ehdi oikein muuta tehdäkään. Siis töiden jälkeen. Hyvät puolet vievät kai silti voiton: pääsee muiden "kaltaistensa" seuraan, siis koiraihmisten. Valvovan silmän alla on hyvä treenata, kun itse ei huomaa puoliakaan omista virheistään. Kompromissiksi käynee yhdet tai korkeintaan kahdet ryhmätreenit viikossa jakoittain. Kokeillaan. En ole tänä vuonna kouluttanutkaan yhtään ryhmää (se ei kerta kaikkiaan ole mun juttu), joten sekään ei ole nyt vienyt treeniaikaa omilta koiriltani.

Jokunen jälkikin ollaan käyty tekemässä, mutten enää muista edes milloin ja miten tarkemmin meni. Muurahaisia ainakin on riesaksi asti, ne ihan haittaavat tätä harrastusta. :/ Jälkikeppien ilmaisua ollaan Rinan kanssa harjoiteltu. Ja saatu hyvälle mallille! Aloitin pihanurmikolla ja sittemmin olen tehnyt pieniä harjoituksia metsälenkeillä. Pienenpieni jälkipätkä ja siihen keppi. Rinalle käsky "jälki" ja kepin kohdalla "maahan". Hirveän montaa kertaa ei ehditty treenata, kun Rina jo meni omatoimisesti maahan kepin huomatessaan. :) Sen teki aluksi mieli napata keppi suuhunsa, kun se muutekin rakastaa risuja ja keppejä, mutta olen ollut tarpeeksi ripeä maahan-käskyn kanssa, niin että Rina tajusi kannattavammaksi tehdä niin kepin nappaamisen sijaan.
Rinan ensiesiintyminen näyttelykehissä on jo ensi viikolla. Pitäisi varmaan muistutella kakaralle kuinka esim. seisotaan ja ravataan nätisti... :D Näyttelytrimmiin Rina menee huomenna. Omiin taitoihini luotan (no, jokseenkin) kotitrimmauksissa, mutta näyttelyitä varten saavat osaavammat hienosäätää karvat. Näin olen Nerankin kohdalla tehnyt ja hyväksi havainnut.

Kuvia tuli nyt melko sekalainen joukko, kun en tahdo muistaa mitä täällä on aiemmin jo ollut ja mitä ei. Kamera on ollut melko ahkeralla käytöllä, mutta kuvien käsittelylle ei ole tahtonut löytyä aikaa. Tänään sain sentään kesäkuiset kuvat valmiiksi, ne löytyvät täältä. Heinäkuisiakin sain ladattua jo melko paljon.

5.7.2016

Voittajaluokka korkattu

Kisattiin eilen Neran kanssa kaksi kisaa rally-tokoa, ensimmäistä kertaa voittajaluokassa. Oman seuran järkkäämät, joten olin myös koko päivän töissä siellä. Ensimmäinen rataantutustuminen oli neljän paikkeilla, joten sain jännittää pitkään. Ratapiirroksia katsottuani ajattelin, että ekalta radalta ei ehkä saada hyväksyttyä tulosta, mutta tokalta luulisi saavan.

Ensimmäinen rata meni ihan kivasti, mutta kuvittelin tosissani, että pisteet eivät riitä, kun ainakin kaksi tehtävää tehtiin väärin (= liian huonosti). Käytösruudussa koiran tuli istua vierellä. Se menikin ongelmitta. Meinasi silmät tippua päästä, kun kävin suorituksen jälkeen tulostaululla vilkaisemassa. Meidän nimen perässä oli pisteet 73!! Hyväksytty tulos siis. Olin ihan vähän onnellinen. Nera teki oikein kivan suorituksen. Oikealla puolella seurattu pätkäkin sujui hyvin, siitä on tullut meille erittäin luontevaa. Oli kivaa. Sijoituttiin kolmansiksi.

Kyseisessä kisassa ratkaistiin myös rally-tokon seuranmestaruus. Koska kisasimme Neran kanssa ainoina meidän seurasta voittajassa, oli titteli tuloksen myötä meidän.

Toinen rata oli tosiaan helpomman tuntuinen. Ja tuntui menevän paremmin kuin ensimmäinen. Sielläkin oli kuitenkin meidän kompastuskivemme, kolme askelta peruuttaen. Nera on tehnyt sen treenatessa ihan hyvin, mutta kisoissa ei mitenkään. Joka tapauksessa olin luottavaisin mielin. Kunnes tuli käytösruudun vuoro. Liike oli tällä kertaa sivulla maaten. Ajattelin, että se on helpompi, mutta Neraapa alkoikin kutittamaan. Ja se nousi ihan vähän rapsuttamaan itseään. Siitä -10 virhepistettä, minkä takia loppupistemäärä oli 63, eli ei hyväksytty. Heti suorituksen jälkeen olin vaan iloinen, Nera teki hienosti kuitenkin. Jälkeenpäin tuo vähän harmittaa, mutta tämmöistä tämä on.

Nyt meillä on kuitenkin yksi hyväksytty tulos voittajaluokasta, mikä tuntuu hienolta. Nyt treenataan ongelmakohdat kuntoon ja palataan toivon mukaan syksyllä kisakentille. Kovasti tahtoisin koularia tavoitella vielä tänä vuonna. Suurimmat kaksi ongelmaa ovat peruuttaminen ja (liikkestä) seiso - kierrä koira. Peruuttamisessa Neran takapää lähtee liikaa sivulle ja kisoissa se ei oikein peruuttanut lainkaan. Seisomisessa Neran rintamasuunta ei pysy, vaan se kääntyy jonkin verran mukana. Ollaan tätä hinkattu oikeasti vuosikaudet. En tiedä mitä kokeilla... Yritän kai vaan vahvistaa ja treenata tätä todella paljon. Ongelma on ollut jo tokossa. Muut virheet eilen olivat pikkuvikoja. Käytösruutuja voisi toki treenata myös enemmän. Nera ottaa ne vähän turhan rennosti, ei oikeina liikkeinä/tehtävinä/käskyinä. Siinä kun ollaan remmissäkin.

Käytiin lopuksi vielä nollakoirakkona yhdellä mestariluokan radalla. Rata itsessään ei ollut paha, tuntuu ihan realistiselta selvitä niistäkin. RTK4 varmasti voidaan saavuttaa, mutta valoitumiseen vaadittavat kolme yli 95 pisteen tulosta... No, niihin tuskin koskaan ylletään, sen verran haastavaa se on oikeasti todella taitaville koirakoillekin. Takaisin nollakoirakkoradalle. Oltiin juuri menossa suorittamaan, kun tuuli lennätti kentän ohi kaksi jätesäkkiä. Nera ei varsinaisesti vaikuttanut pelokkaalta, mutta sillä meni pasmat aivan sekaisin. Ollenkaan se ei olisi pystynyt lähtemään radalle, tuijotti vain säkkejä. Olisi mennyt katsomaankin, mutta käskytin jäämään. Noloa siinä vaiheessa, kun kisaava koirakko oli jo käytösruudussa ja tuomari odotti. Jotenkin sain Neran kuitenkin keploteltua radalle ja räpellettiin se läpi. Välillä piti vilkuilla jätesäkkien suuntaan. Radan loputtua käytiinkin niitä katsomassa, mutta eivät ne kiinnostaneet Neraa enää lainkaan. Oli tosi kummallisen tuntuista, kun Nera ei koskaan ole ottanut mistään häiriötä! Käytösruudussa oltiin myös, koira taas sivulla maassa. Ja mitä teki Nera, nousi melko pian istumaan! Käskin tiukasti takaisin maahan ja kehuin sitten. Loppuajan pysyi hienosti. Oikeastaan ihan hyvä, pääsin kertomaan, miten Neran kuuluu tehdä.

Yksi huomio täytyy vielä tehdä itselleni: täytyy opetella uusimaan kylttejä. Jos tulee iso virhe, minä vaan jatkan, jolloin tehtävästä menee -10 pistettä. Jos uusisin ja onnistuttaisiin sitten, menisi vain -3. Tämän jos olisin tajunnut tokalla radalla, olisi sittenkin saatu hyväksytty tulos siitä. Täytynee alkaa tehdä uusimisia enemmän treeneissä, ehkä se sitten menee kaaliin.




Rinalle tuli muutama päivä sitten täyteen 10 kuukautta ikää. Korkeutta mittasin 49 senttiä ja painoa on kertynyt 15 kiloa. Juoksuja odotellaan edelleen, mutta ei mitenkään innolla, tulisivat vaan mahdollisimman myöhään. :D Sisäsiistiksikin uskaltaisin Rinaa nyt väittää. Muutaman viikon on ollut tekemättä pissan pissaa sisälle. Tästä lasketaan pois yksi päivä viime viikolla, kun Rinalla oli tullut huono olo ja, no, kolmenlaista eritettä oli ympäri kämppää kun tulin töistä kotiin...

Rina on vähän sellainen koira, että koirattomat ihmiset eivät sen viehätystä ehkä aina ymmärrä, mutta koiraihmiset siitä tykkäävät. Minä tykkään siitä tooosi paljon. Se vaatii huumorintajua ja lujia hermoja, mutta siinä on vaan jotain. Jotain erityistä. Ei sille voi olla vihainenkaan koskaan. Rina on ihana.