28.6.2016

Juhannusreissu

Torstaina illalla töiden jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Keski-Suomea ja sukulaisten mökkiä järven rannalla. Perille saavuttiin joskus puoliltaöin ja melko pian pienen lenkin jälkeen paineltiin jo pehkuihin. Rina oli eri mieltä asiasta. Ensin paikoillaan autossa moonta tuntia ja sitten muka pitäisi mennä nukkumaan. :o No ei väsyttänyt snautseria, ei. Aamulla sentään antoi mun nukkua pitkään.
Koirien juhannus koostui kavereista (Neralle kylläkin vaan), kahlaamisesta, rapsuttelijoista ja veneilystä. Mökkinaapurissa oli kaksi koiraa, Neran kokoisia kumpainenkin. Pikkukolmikko tulikin erinomaisesti juttuun, Nera jopa viritteli leikkejä toisen uroksen kanssa. Valitettavasti molemmat vieraat pienet pelkäsivät Rinaa, joten se ei saanut kuljeksia vapaana koko aikaa. Rina ei muutenkaan ollut ihan helpoin mökkikoira, mutta muuta en odottanutkaan. :D Suurimmaksi osaksi olin kyllä tyytyväinen, muut eivät vaan samalla tavalla näe hyviä puolia ja edistysaskelia. Ihmisten kanssa Rina tuli juttuun, tykkää kaikista, vaikka uudet tulijat haukkuikin aina. Nera haukkui vain lapsille, kuten aina, mikä on merkillistä, koska se raaakastaa siskoni lapsia, ja on niihin tottunut pennusta asti. Muuten Nerppis olikin maailman helpoin ja mukavin koira.
Koirat pääsivät tosiaan myös veneilemään. Nera on joskus ollutkin, mutten muistanut, että se ei ollenkaan tykkää. Pelotti kovasti, joten vein Neran pian takaisin rantaan ja jatkoin Rinan kanssa soutelua. Se nimittäin viihtyi veneessä tosi hyvin! Harmi, että päästään niin harvoin veneilemään, vaikka merenrantakaupungissa asutaankin...
Vietettiin kaiken kaikkiaan oikein rauhallinen juhannus mukavassa seurassa. Säät suosivat kerrankin, aurinkoa riitti. Rentouttava viikonloppu, mutta mukava oli eilen palata kotiinkin. Tuon kummempaa lomaa mulla ei tänä kesänä olekaan, ja tämänkin kuukauden olen ollut töissä kahdessa eri paikassa. Vapaa-aika sitten koirien kanssa, ei jää luppoaikaa siihen. Koneelle ei oikein tahdo ehtiä. Mukavaa puuhaa on lopulle kesällekin suunniteltuna, seuraavana vuorossa Neran rally-tokokisat sunnuntaina. Jännittää, ei olla oikein treenattu viime aikoina.

7.6.2016

Treenejä, treenejä

Nyt pitää ihan muistella, mitä kaikkea ollaan touhuttu sen jälkeen, kun olen viimeksi kirjoittanut... Rinan kanssa ollaan ainakin käyty parit tottistreenit. "Löysin" paikallisen seuran, joten meidän treenimatka vaihtui 70 kilometristä 10 kilometriin. Kelpaa. Jäljestämässä käydään ainakin toistaiseksi kauempana, kun siellä saa aina hyvät neuvot kokeneilta harrastajilta.

Neran kanssa ollaan aktivoiduttu taas rally-tokon saralla. Menin ilmoittautumaan kisaankin, joka on ensi viikolla. Jaiks. Tuntuu vaihteeksi siltä, että eipä tule mitään. On niin vaikeaa! Nera ei taas muka osaa lainkaan peruuttaa sivulla. Se siis ainakin tehotreeniin. Oikealle sivulle Nera osaa sentään tulla nyt hienosti, mutta paikallaan käännökset tuottavat päänvaivaa. Siinä toinen treenikohde. Tuleva kisa on melko kaukana, mutta käydään varmaan silti kokeilemassa se, vaikkei kaikkea osatakaan. Jotenkin tuntuu siltä, että tarvitsen konkreettisen "tasotestin". :D Heinäkuun alussa onkin sitten kahden kisan koitos, oman seuran järjestämä. Eli todellakin paljon treenaamista tiedossa.

Rinan kanssa viimeisin jäljestyskerta oli sunnuntaina. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa täysin vieraan ihmisen tallaamaa jälkeä. Pituutta oli n. 70 metriä. 10 m suoraa, sitten S-mutka (kulmien pohjustamista) ja taas 10 m suoraa. Alussa ja mutkan hankalimmissa kohdissa oli tiheämmin nameja, muuten harvemmin kuin joka toisessa askeleessa. Alkuun istutin Rinaa hetken paikallaan, sitten näytin alkukohdan. Lähti hienosti jäljestämään ja poimi osan nameista suuhunsa. Selvitti ensimmäisen mutkan, mutta toisessa jäljen tekijä ei muistanutkaan miten se meni. Rina olisi halunnut selvästi jatkaa yhteen suuntaa, mutta sinne jälki ei muka mennyt. Niinpä otettiin tahattomasti Rina pois jäljeltä ja laitettiin se jatkamaan taas vähän matkan päästä, kun havaitsimme namin maassa. Siitä tuo jatkoi taas hienosti. Jälkeenpäin tosiaan mietittiin, että varmastikin se jälki kuitenkin meni siitä, minne Rina olisi tahtonut mennä. Onneksi se pystyi jatkaan lopun kuitenkin, niin jäi taas hyvä fiilis. :)

Meillä oli taas uusi ihminen ohjeistamassa ja saatiin todella hyvät neuvot ja vinkit jatkoon. Motivaatio kasvoi taas hujauksella! Rina on kuulemma hyvin maavainuinen, hidas ja keskittyy hyvin. Minusta se ei tunnu hitaalta, mutta kun olin jälkeenpäin katsomassa parin belgin jäljet niin onhan se erilainen. :D Potentiaalia tuossa kuulemma on ja minustakin tuntuu, että tämä on nyt Rinan juttu. Autosta kun otin koiran ja lähdettiin jäljen alkupaikkaan kävelemään, tuo ei välittänyt mukana kulkevista vieraista ihmisistä lainkaan, vaikka muuten on yleensä kiinnostunut. Viime kerrallakin vielä haukahti jollekin ihmisistä. Ihan kuin nyt olisi tiennyt, että mitä varten siellä metsässä oltiin ja mitä pitää tehdä. Keskittyi hommaansa!

Nyt kun ei taas joka viikko päästä muiden kanssa jäljestämään, yritän tehdä itse yhden jäljen viikossa. Pituutta voidaan kuulemma kasvattaa 100 metriin ja kokeilla mutkia. Keppejä ja niiden ilmaisua aletaan myös treenaamaan erikseen.

Tästä innostuneena tallasin eilen Nerallekin sen ensimmäisen jälken metsään. Lyhykäisen suoran ja nameja laitoin askeleisiin tiheästi. Muurahaiset olivat namien kimpussa, joten Nera ei oikein saanutkaan syötyä niitä kaikkia, mutta hienosti se silti seurasi jälkeä. Jatketaan senkin kanssa tätä aktivoimismielessä, kun se tykkää. Pitää vaan keksiä, mistä nameista muurahaiset eivät tykkää...

Rina on lämpimillä keleillä myös harjoitellut uimishommia. Se on lukuisia kertoja kevään mittaan nähnyt vedessä lintuja, muttei ole aikonutkaan lähteä perään, katsellut vaan kiinnostuneena rannalta. Sitten tuossa viime viikolla kun mentiin rantaan, Rina lähtikin linnun perään mereen. Ensin vain juoksi rantamatalikossa, mutta lopulta meni ihan uimaan. Siinä sitten selvisi, että eihän tuo osaa uida. Räpiköi pää pystyssä, niin että pysyi pinnalla muttei päässyt oikein eteenpäin. Koin pieniä paniikinhetkiä, ja koko tapahtumaketjun lopuksi hain Rinan vedestä. Seuraavana päivänä marssittiin pelastusliiviostoksille. Ne päällä Rina on vähän uinut, mutta ei se siitä hommasta niin kovin kiinnostunut kuitenkaan ole.

Tällaista tällä kertaa, paljon ollaan tehty ja kesä jatkunee yhtä aktiivisena. Helpomman päivittämisen toivossa tein koirille toisenkin Instagram-tilin, jonka näkee tästä: @activeschnauzers
Yritän kirjoittaa sinne englannin lisäksi myös suomeksi, mutta joskus unohtuu.