16.5.2016

Kaunis ilta (Rina 8 kk)

Innostuin vihdoinkin käymään nämä kuvat huhtikuun 29. päivältä läpi. Rinalla tuli silloin täyteen tasan kahdeksan kuukautta ja oltiin kaksin metsässä. Oli ihan erityisen hienoa.




Kännykkäkuvat huhtikuulta jäivät laittamatta tänne blogin puolelle, mutta ne ovat katseltavissa täällä.
Huhtikuussa tuli muutenkin otettua tosi paljon kuvia, ne ovat täällä.

13.5.2016

Kaikki hyvin

Nyt alkaa taas tuntua normaalilta. Neralla on maha edelleen kunnossa, vaikka eliminaatiodieetti on ohi, ja olen alkanut lisätä ruokaan muutakin kuin yhtä ja samaa. Tänään taas oli jalan revähdyksen takia kontrollikäynti ortopedillä. Pöydällä ei mitään aristuksia, kuten ei viimeksikään. Revähdyskohdassa ei myöskään tuntunut ollenkaan turvotusta. Ulkona eläinlääkäri samalla tavalla väänteli vasenta takajalkaa, kuin viime kerralla (jolloin Nera "saatiin" ontumaan), ja silti tuo liikkui normaalisti! On siis hyvin parantunut. Saatiin lupa jatkaa elämää ihan normaalisti leikkien ja lenkkeillen. Ell sanoi lopuksi, että toivottavasti jatkossa tulette vain rokotuksille. :D Joo, sitä mäkin toivon.

Kotiin kun päästiin illalla, annoin koirien sitten tehdä mitä lystäsivät, enkä rajoittanut Neran liikkumista. Ei muuten meinannut tulla leikkimisestä ja juoksemisesta ollenkaan loppua! Rinaakin alkoi jo väsyttää, mutta Nera vaan tahtoi jatkaa. :D Kyllä sitä onkin kiukuttanut (ihan tosissaan, se on välillä karjunut hihnan päässä, kun Rina on saanut olla vapaana, mutta hän ei), kun ei ole saanut painaa menemään, joten nyt oli kyllä ilo ylimmillään. Ihana katsoa toisen onnea. Rakas Nera. ♥



Punkkeja tuntuu nyt olevan paljon. Enemmän kuin ennen. Molemmista olen kaksi nyppäissyt pois tähän mennessä. Tänään ennen eläinlääkäriä Nera kävi Turussa pikaisesti pissalla. Sen jälkeen sen kuonolla jo käveli punkki. Bravectoa taas harkitsen...

10.5.2016

Rina reissaa

Helatorstain jälitreenit siirtyivät, joten lähdettiin sittenkin Rinan kanssa Raumalle mätsäriin. Ensimmäinen laatuaan tuolle pennulle, joten hihnanpäätä pisti vähän jännittämään. Rina toisaalta yllätti positiivisesti, mutta toisaalta ei käyttäytynyt kyllä ihan niin hyvin, kun olisin toivonut. Muuten kaikki meni hyvin, mutta paikoillaan odotellessa Rinalla oli tooosi tylsää, ja se saattoi yrittää sinkoilla joidenkin ihmisten ja koirien luokse. Jos otin kontaktiin ennen kuin joku meni ohi, ei ollut mitään ongelmaa, mutta vapaasti hilluessaan Rina sitä yritti toteuttaa. Muutenkin yritti melkein koko ajan keksiä itselleen jotain puuhaa, ja pitkät odotusajat siellä olikin. En muistanut miten tylsää hommaa mätsärit ovat. :D

Hyvä kokemus silti, etenkin kehässä ollessa. Parikehässä Rina jostain syystä yritti etsiä nameja maasta, niitä oli sinne kyllä huolella kylvettykin. Sain sen kuitenkin jotenkin liikkumaan ja seisomaan. Tuomaria jännäsi ihan vähän, mutta antoi katsoa hampaat ja kaikki. Saatiin punainen nauha, varmastikin vain sen takia, että pari yritti kerta toisensa jälkeen purra tuomaria. :P Punaisten saaneiden kehässä Rina esiintyi paljon paremmin, liikkui mielestäni hyvin ja jaksoi pönöttää. Tuomari kuitenkin kätteli meidät ensimmäisten joukossa pois. Lähdetään kokemuksia noista hakemaan varmaan jatkossakin, mutta toivottavasti saisin seuraa mukaan, ettei ole niin tylsää.

Perjantaina pakkasin Rinan ja kamat autoon ja ajettiin Eerikan luo. Suunnattiin heti lenkille pentuosaston kanssa. Ne saivat leikkiäkin aikaiseksi. :) Sisälläkin pippurikaksikko tuli hyvin toimeen, mitä nyt Rina yritti välillä nylkyttää Velmu-parkaa... Lauantaina sitten lenkkeiltiin paahteisessa Karkalin luonnonpuistossa. Todella kaunis paikka, valko-, sini- ja keltavuokkoja joka paikassa! Lisäksi vielä hienot järvimaisemat. Aika meni ihan siivillä, vaikka vastaantulijoita olikin harmillisen paljon ja yksi käärmekin meitä säikytteli. Mutta mukava reissu taas!



Maanantaina Rina pääsi taas pienelle ajelulle, kun suunnattiin Laitilan perukoille collieita katsomaan. Tai yhden nahkan kanssa Rina vain juoksenteli, ja kivaa näytti olevan! Turhan kuuma päivä vaan, kovin kauaa eivät jaksaneet. Rinasta on kai tosiaan kasvanut melko suuri, kun se oli hyvin saman kokoinen collienartun kanssa.

Nera on voinut kipulääkkeen lopettamisesta huolimatta erinomaisesti. Se haluaisi vaan niin kovasti leikkiä jo Rinan kanssa ja juosta! Torstaina meillä on kontrollikäynti, toivottavasti kaikki vaikuttaa eläinlääkärinkin mielestä hyvältä.

4.5.2016

Aurinko paistaa risukasaan

Ortopediltä tuli eilen viestiä, että erikoislääkäri oli katsonut Neran sydämestä otettua röntgenkuvaa. Hänen mielestään sydän oli näyttänyt ihan hyvältä! Ensimmäiset tunteet olivat helpotus ja onnellisuus. Sitten vähän hämmensi, kun viime viikolla lääkäri ihan mittasi, että sydän on vähän suurempi, kuin pitäisi. En sitten tiedä, ilmeisesti sen kokoinen saakin vielä olla olematta huolestuttavaa. Luotan kuitenkin erikoislääkärin mielipiteeseen ja olen niiiin iloinen! Sydän olisi suositeltavaa kuitenkin kuvata uudestaan vuoden päästä, ja näin varmasti tehdäänkin. Ultraamisen tarve jäi vielä auki, selvittelen sitä tässä jossain vaiheessa. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, mikä siellä sydämessä tarkalleen mättää.

Nera on nyt tosiaan päässyt pelkästään hihnalenkille. Ei voi ollenkaan päästää vapaaksi, heti alkaa keulia. Menohaluja siis olisi vaikka muille jakaa, mutta parannellaan nyt huolella. Jonkin verran täytyy myös sisällä pitää koiria eri huoneissa, kun yrittävät leikkiä keskenään. Eli Neran vointi on ollut oikein hyvä! Tänään on viimeinen kipulääkekuuripäivä. Toivottavasti sama meno jatkuu ilman lääkettäkin... Masukin Neralla taas toimii normaalisti. Ruoka maistuu hurjan hyvin ja ulostekin on sellaista kun pitääkin.

En ole tainnut tänne kirjoittaa Neran harrastustilanteesta viime aikoina. Agilityn olen päättänyt jättää kokonaan, koska jos Neralla jotain nivelrikkoon viittaavaa on, en todellakaan halua rasittaa sitä turhaan. Aksassa tietysti etupää on se, mihin suurin rasitus kohdistuu, mutta mieluiten pelaan varman päälle. Rally-tokoa jatketaan, kunhan revähdys on kunnossa. Kiinnostaisi myös kokeilla huvikseen jäljestystä Nerankin kanssa. Kerään vaan ensin vähän lisää kokemusta Rinan kanssa. Tällaista tällä hetkellä, edelleen toivon pitkää ja kivutonta ikää Neralle. :)


2.5.2016

Jäljillä

Lauantaina reissattiin taas Rinan kanssa jälkitreeneihin. Tällä kertaa tein kaksi n. 30 metristä jälkeä metsään. Ensimmäiseen sain ohjeeksi laittaa nakinpaloja jokaiseen oikean jalan askeleeseen, tokaan aluksi jokaiseen, sitten enää joka toiseen. Vanhentumisaika taisi olla 1-1,5 tuntia. Ensimmäisessä oli tarkoitus saada Rina tajuamaan, että kuljetaan eteenpäin ja tietysti ihmisen hajua seuraten. Jonkin verran sain jarrutella ja välillä snautseri oli lähdössä väärään suuntaan, mutta palasi aina takaisin jäljelle, kun tajusi sen kannattavaksi. Osa nakinpaloista jäi syömättä. Tämä meni kuitenkin mielestäni ihan hyvin, ja Rina oli yllättävän rauhallinen. Automatka taisi väsyttää vähän, koska Rina otti jostain syystä stressiä ja jopa ulisi takakontissa, mitä ei enää normaalisti tee...

Toinen jäljelle mentiin kovemmalla innolla. Alkuun piti rauhoittaa Rina istumaan ja siitä sitten annoin sen itse lähteä jäljelle. Alku meni ihan hyvin, mutta loppupäähän olin tehnyt liian vaikean kulman (joskin loivan sellaisen, väistäessäni kalliota), ja siinä kohdassa Rina meni hukkaan. Se yritti ja yritti lähteä samasta kohdasta eteenpäin, mutta eksyi. Annettiin kuitenkin itse selvittää tilanne ja löytyihän se jälki taas. Ja loppuun asti päästiin! On hankala arvioida näiden sujumista, kun itsekään en oikein tiedä mitä olen tekemässä. Onneksi perässä seuraa aina kokenut harrastaja, joka tarvittaessa ohjeistaa. Helatorstaina seuraavan kerran jälkihommiin. Innolla taas odotan!

Tottelevaisuustreeneissä ollaan myös ehditty kerran käydä. Jännitti, koska se oli Rinan ensimmäinen kerta paikassa, jossa on paljon koiria. Meni kuitenkin paremmin kuin osasin odottaa! Alkuun tuo vähän haukahteli joillekin koirille, mutta osasi olla nätistikin. Mentiin aluksi kaikki koirakot riviin ja mitä tekee Rina - yritti haastaa viereisiä koiria leikkimään. Pidin sitä ihan positiivisena, ei pelottanut ja nythän me vasta voidaan alkaa opetella, että kentällä on hauskaa mun kanssa, eikä muista tarvitse välittää. Tosin eräs saksanpaimen rähähti Rinalle, kun kuljettiin ohi ja silloin tuo olisi pötkinyt pakoon. Siitäkin selvittiin, kun Rina huomasi, että ei se päälle ole tulossa. Eli epävarmuutta on vielä vähän, mutta tyytyväinen olen pentuun kyllä. Treeniaiheita olivat istuminen ja eteenlähetys. Rina osaa jo aika hyvin odottaa istumassa, mutta olihan se vähän erilaista koirien keskellä. Tiheällä palkkauksella meni kuitenkin hyvin. Eteenlähetystä otettiin aluksi itsekseen koiran irrotessa alustalle, jossa odotti nameja. Tämä oli Rinasta hauskaa! Sitten tehtiin samaa pidemmällä matkalla apuohjaajan viedessä palkan. Se hämäsi pentua, eikä vauhtia ollut ihan yhtä paljon. Kävi kuitenkin syömässä namit. :D Muina juttuina tehtiin vähän sivulletuloa ja imutusseuraamista. Olin tyytyväinen siihen, miten Rina keskittyi kuitenkin kivasti minuun ja tekemiseen sitten kun piti. Hyvin oli kuulolla. Vilkas koira kyllä, odotellessa keksii koko ajan itselleen puuhaa, eikä tunnu hetkeäkään olevan paikoillaan! Melko lailla sellainen, mitä odotinkin snautseria hankkiessani. Kovasti ihana.