28.4.2016

Tumma pilvi yllämme

Nera on ollut fyysisesti ok, liikkuu normaalisti ja muuta, mutta olen silti ollut huolissani, koska se ei ole ollut tavallisen leikkisä, vaan nukkunut enemmän kuin normaalisti. Niinpä varasin ajan ortopedille, että tarkastettaisiin kunnolla, josko jotain vikaa löytyy. Yleistutkimuksessa todettiin tuttuun tapaan sivuääni (3/6). Hammaskiveä on myös paljon (takahampaissa), ja se onkin ajatuksissa poistattaa kesällä, mikäli se on sydänultran löydöksien (tästä lisää tekstin lopussa) jälkeen vielä mahdollista (rauhoitus siis).

Kopeloimalla lääkäri ei löytänyt mitään epätavallista, eikä Nera siis reagoinut mihinkään vääntelyihin tai kääntelyihin. Refleksit ja kaikki aivan kunnossa. Ei aristusta missään, ei kaularangassa tai selässäkään. Liike näytti myös tavalliselta ja "iloiselta". Ulkona ell jollain tavalla "ärsytti" jalkoja, eikä oikea jalka silti reagoinut mitenkään. Sehän oli siis lauantaina se jalka, jota Nera ontui. Sen sijaan vasenta jalkaa ärsyttäessä saatiin aikaan reaktioita. Lievää ontumista polvesta, vähän enemmän ontumista nilkassa/kintereessä? ja vahvaa ontumista varpaista.

Tämän jälkeen otettiin röntgenkuvat takajaloista polvista ja niistä alaspäin. Oikeassa jalassa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Vasemmassa jalassa puolestaan oli turvotusta vasemman kinnernivelen ympärillä, minkä takia oireiden syyksi epäillään ligamentin revähdystä. Vasemman jalan ristiside oli myös jotenkin poikkeuksellisesti näkyvissä röntgenkuvassa, mikä voisi viitata tulehdusperäiseen ödeemaan, eli revähdys on todennäköinen.

Vasemmassa takajalassa oli jossain polven alapuolella nivelessä myös pieni ero oikean jalan vastaavaan niveleen. Ero oli sellainen, että minäkin sen näin, kun eläinlääkäri siitä huomautti. Tästä ei ole papereissa mainintaa, mutta oli juttua, että se saattaa olla nivelrikkoa. Tieto lisää tuskaa jne...

Mikä koko hommassa on epäloogista, on se, että Nera ontui lauantaina niin vahvasti oikeaa jalkaansa, mutta nyt vikaa löytyi vain vasemmasta. Tämä voisi kuitenkin selittyä, jos vasemmassa on ollut vaivaa jo vähän pidempään. Siinä tapauksessa Nera olisi voinut jo pidempään käyttää oikeaa jalkaansa enemmän kuin vasenta, ja se olisi voinut sen takia rasittua ja kipeytyä. Tiedä sitten, kun liikkeessä en ole huomannut mitään poikkeavaa viime aikoina, ei toispuoleisuutta.

Takajalkojen heikkous voidaan yhdistää myös sydämeen. Neralla kuuluvan sivuäänen takia sekin on siis mahdollista. Kipulääke tosin auttoi Neran ontumiseen lauantaina, mikä ei tee sydänperäisestä oireilusta todennäköistä tässä tapauksessa. Jalkoja kuvatessa otettiin kuitenkin eläinlääkärin suosituksesta kuvat myös sydämestä. Eipä ollut mieltä ylentävää kuulla, että sydän on hieman laajentunut. Ortopedi lupasi konsultoida sydämen suhteen erikoislääkäriä, jonka mielipiteen kuulen ensi viikolla. Pelolla sitä odottaen. Ultra on kuitenkin seuraava vaihe, joka tapauksessa.

Ja mitenkä jatkossa? Nera ei joutunut sentään täyslepoon, vaan se saa kävellä päivässä 2 x 30 minuuttia, rauhallisesti, tasaisella alustalla, hihnassa. Kipulääkettä täytyy antaa viikon verran ja kahden viikon päästä on kontrolli.

Että siinäpä mukavia uutisia kerrakseen. Hieno kevät taas. Toisaalta näihin huonoihin uutisiin on jo niin tottunut, että ei enää edes järkyty. Niitä osaa odottaa. Otsikko tupsahti mieleeni iltalenkillä. Koko päivän oli pouta, kunnes lähdimme sinne lenkille. Sitten alkoi sataa. Kuvastaa viimeaikaisia fiiliksiä. Tämän positiivisemmin ei nyt kykene kirjoittamaan.


24.4.2016

Pieni potilas (osa 3)

Osa 1 - osa 2

Keskiviikkona, kun tulin töistä kotiin, tiesin heti mitä on vastassa kun avaan eteisen oven. Hajusta päätellen. En silti odottanut ihan sellaista - ripulia oli jokaisella viidellä matolla, mitä kämpästä löytyy. Vain matoilla. Kävi niin sääliksi Neraa, se on siisti koira, eikä varmasti ihan tuosta noin vaan tee sisälle. Oli täytynyt olla tosi paha olo. Vein koirat pihalla käymään ja aloin siivota. Siinä välissä soitin eläinlääkärille, tämä olisi nyt pakko selvittää perin pohjin.

Torstaina aamupäivällä ajoin Neran kanssa Turkuun, jossa meidät otti vastaan erikoislääkäri. Aluksi keskustelimme pitkään ja vastailin kysymyksiin, mm. mitä Nera syö, mitä se on ennemmin syönyt, onko Rinalla ollut vastaavaa jne. Periaatteessa vatsaongelmat voisivat johtua raakaruuastakin, mutta se oikeastaan suljettiin pois, koska tammikuussa ongelmien alkaessa Nera söi nappulaa, ja nytkin koirat syövät yleensä lihaa samasta pakkauksesta. Ja Rina on aivan kunnossa.

Pöydällä tutkittaessa eläinlääkäri totesi Neran olevan lievästi alipainoinen. Se painoi vaa-alla 6,5 kiloa, kun ihannepaino tuolle on ollut 7 kiloa. Olen yrittänyt koko alkuvuoden lihottaa Neraa, tuloksetta. Kun välillä ei ruoka maistu, sitten oksennetaan, sitten ripuloidaan... Peräsuolinäyte otettiin, vaikka ell oli sitä mieltä, että siitä tuskin mitään selviää. Toisin kävi, kun näytteessä olikin huomattava määrä tulehdussoluja. Eli antibioottikuuri taas päälle. Verinäytteiden tulokset tulevat alkuviikosta.

Kotona olen nyt kerännyt ulostenäytteitä, jotka tutkitaan alkavalla viikolla. Lisäksi Nera on eliminaatiodieetillä ja syö kypsennettyä kalkkunaa. Maha on rauhoittunut, vaikkakin yhden yön sain rampata sen kanssa pihalla.


Mutta koska ongelmilla on tapana kasaantua, Nera säikäytti eilen oikein pahasti. Päivällä Nera nousi pedistään unien jälkeen ja ontui toista takajalkaansa. Tunnustelin jalat ja selän, ei kipureaktioita. Okei, ajattelin, nyt lepoa Neralle, seuraan ainakin huomiseen. Välillä Nera jo lakkasikin ontumasta, mutta illalla tilanne paheni. Nostin Neran sohvalta lattialle tarkastaakseni tilanteen ja järkytyksekseni Neran koko takapää vajosi. Sydän kurkussa soitin Turun Eläinsairaalaan päivystykseen ja lähdimme heti ajamaan sinne. (Ihana siskoni otti Rinan hoitoon, korvaamaton apu. ♥)

Seuraavan kerran Nera sai kokeilla kävelyä eläinlääkärin huoneessa. Siellä se pystyi jo seisomaan ja kävelemäänkin, toista jalkaansa klinkaten. Pöydälläkin seisoi molemmat jalat maassa, mutta toiselle ei varannut painoa. Nera laitettiin kyljelleen makaamaan ja eläinlääkäri kopeloi sen takajalat ja veteli ja väänteli niitä. Nera ei aristanut mitään kohtaa. Ontuvasta jalasta selvisi kuitenkin, että sen polvi oli liikkuvampi kuin toisen jalan, mikä viittasi sidevammaan. Ontuma olisi laitettu sen syyksi, mutta koska Nera ei aristanut sitä lainkaan, eikä se ollut turvonnut, mietittiin muuta syytä. Selkä oli mahdollinen ja se oli minullakin tullut heti ensimmäisenä mieleen, kun päivällä olin itse tunnustellut Neran jalat. Sitäkään ei kuitenkaan voitu varmistaa syyksi, sillä röntgenistä ei olisi ollut hyötyä, eikä ollut eläinlääkärin mukaan tarvetta lähteä heti Vantaalle Aistiin magneettikuviin, vaan vasta jos alkaisi esiintyä selviä halvausoireita. Mahdollisia ontuman aiheuttajia olivat siis verenkiertohäiriö tai välilevyn pullistuma/ahtauma.

Niinpä Nera sai kipulääkepiikin (+ kipulääkettä mukaan) ja määrättiin lepoon. Ulkonakäynnit pikaisesti ja hihnassa, ei portaita, ei juoksemista, ei hyppymistä eikä rajua leikkimistä. Oireiden jatkuessa/pahentuessa pitäisi hakeutua ortopedille tai neurologiseen erikoissairaalaan. Käynnin loppuun Neran kohtu ja rakko ultrattiin vielä kaiken varalta, molemmat sellaisia kuin pitääkin.

Kotiin kun päästiin niin Nera ei enää ontunut. Ei kyllä normaalistikaan vielä kävellyt, vaan köpötteli hiljaksiin. Yöllä en olisi uskaltanut mennä nukkumaan, kun oli mahdollista, että Nera halvaantuisi. Huonosti nukutun viikon jälkeen en kuitenkaan pystynyt valvomaan, joten laitoin herätyskellon soimaan parin tunnin välein, jotta pystyin tarkastamaan tilanteen. Nukuin Neran kanssa lattialla patjalla, ettei se vain hyppisi sängylle. Yöllä en havainnut muutoksia. Aamulla loikoiltiin pitkään, Nera peiton alla mun vieressä. Sitten kun lopulta kysyin Neppikseltä, että noustaanko, se ponkaisi pystyyn kuten tavallisesti. Liikkui jo hyvin lähelle kuten normaalisti. Näin on myös jatkunut koko päivän.

Äsken päästin onnen kyyneleitä kun Nera hirmuisella ruokahalulla syötyään nappasi lempilelunsa (Ikean Råtta) suuhunsa ja olisi tahtonut leikkiä. ♥

Vielä en uskalla täysin huokaista helpotuksesta, mutta toivon niin, niin paljon, että tämä oli tässä. Vatsaongelmien selvitys sen sijaan jatkukoon...


Rakkain Nera ♥

18.4.2016

Uusi harrastus

Vuosikausien haaveilun jälkeen pääsin perjantaina uuden harrastuksen pariin. Tästä voisi ehkä tulla Rinalle "päälaji", joten Neran vein äitille hoitoon, kun suunnattiin pentusen kanssa Piikkiöön Turun Palveluskoiraharrastajien jälkitreeneihin. Esikertalaisina me aloitimme tekemällä makkararuudun tasaiselle metsäpohjalle. Noin 1x1 metrinen alue tallattiin ja ripottelin siihen nakinpaloja tasaisesti melko paljon. Sen annettiin vanheta 15-20 minuuttia ja sitten hain Rinan. Välissä tosin seurasin muiden aloittelevien koirakoiden ruutuja.

Rina oli ihmeissään tilanteesta, kun talutin sen autosta metsään, jossa oli muita ihmisiä. Haukkuakin piti, vaikkei se lenkilläkään sitä enää tee. Kun päästiin ruudulle, annoin Rinalle käskyn ("jälki") ja osoitin suunnan. Rina alkoi heti haistella ja syödä nameja, keskittyen vain siihen. Kertaakaan se ei poistunut ruudusta, kun syötävää oli sen verran. Ennen nakkien loppumista otin Rinan pois ruudusta, että hommaan jäisi sellainen into, että hei, olisin jatkanut vielä!

Hetken päästä tehtiin eri kohtaan uusi ruutu. Tällä kertaa sain ohjeeksi laittaa vähemmän nakkia, kun aiempi sujui. Eli tein muuten saman homman, mutta ripottelin enemmän nakinpaloja ruudun reunoille ja vähemmän keskelle. Olikin hyvä nähdä, kun Rina toimi tällä kerralla vähän eri tavalla. Pari kertaa se meinasi poistua ruudusta, mutta huomatessaan, että namitkin loppuivat, se kaarsi heti takaisin. Kerran se jäi myös katsomaan vähän matkan päässä seisovia ihmisiä, mutta palasi pian takaisin hommansa pariin.

Lopuksi pääsin vielä seuraamaan yhden hieman kokeneemman koirakon jälkityöskentelyä, siinä oppii paljon. Mielenkiintoinen laji, josta innostuin heti. Ensi viikolla jatketaan. Toivottavasti Rinakin tykästyy!

6.4.2016

Kiire!

Eipä ole viime aikoina tylsää hetkeä ollut, välillä on huolesta surkeana koirien takia ja sitten se eniten aikaa vienyt juttu - me ollaan muutettu! Minun ja koirien ensimmäinen oma koti, pieni rivitalon päätyasunto. Viikko ollaan täällä nyt majailtu ja hyvin viihdytty. Tavarat tosin etsivät vielä paikkojaan... Koirat ovat sopeutuneet muuten mainiosti, mutta yksinoloissa on Rinalla vielä totuttelemista.

Niin ja Nera, sen vointi on jo parempi. "Tutkimuksieni" tuloksena olen jokseekin päätynyt siihen, että nämä suolistotulehdukset liittyvät aiemmin esiintyneeseen närästykseen. Mahavaivoja siis on ollut jo pitkän aikaa. Nera on koko ikänsä ollut ahne koira (miinus valeraskauden aikoihin muutamana päivänä), mutta helmikuussa se alkoi syödä huonosti. Juoksut Neralla oli tammikuussa, mutta laitoin nirsoilun silti valeraskauden piikkiin, vaikkei se vielä siihen aikaan voinut sitä olla. Ei ollut aivokapasiteettia huolestua siitäkin asiasta... Mieltä on silti painanut.

Yhden keskustelun perusteella tajusin, että Nera ei ehkä ole halunnut syödä, koska siitä on tullut paha olo tai maha kipeäksi. En ole nyt viikkoon antanut Neralle nappulaa ollenkaan, enkä tiedä tulenko enää antamaankaan. Ehkä ihan pienenä osuutena nameina. Närästyksen takia ruuan tulisi olla vähärasvaista, joten olen tarjonnut vähärasvaista jauhelihaa (raakana). Edellispäivänä ruoka alkoi maistua kunnolla. Josko olo helpottuisi... Lisistä olen myös ottanut selvää, ja toivoisin todella, että mahaongelmat jäisivät ruokavalion muutoksella. Jos ei, niin kiikutan tuon eläinlääkäriin ja tutkitaan lisää. Syömistä lukuunottamatta Nera on sentään ollut normaali jo muutaman päivän. Pirteä ja jaksaa ulkoilla, lenkkimäärääkin ollaan nyt lisätty.

Kännykkäkuvia on taas kertynyt tosi paljon, tässä maaliskuiset:


Tilasin viimein oikean värisen pipon - snautseriheijastimella tietysti. :D


Niin pieni on Nepa!


Eka: tätä mahtui maaliskuuhun paljon... // Toka: Kirpun otsis ♥


Rinakin on opetellut auringonottoa!


Ulkonakin jo tarkeni auringossa.


Ylöspäin kiipeää...


Huipulla!


Neran metsälenkki...


...ja rantalenkki.


Söpöliini metsässä ♥


Eka: Näyttää jo ihan snautserilta, eikö? // Toka: löydettiin taas kiviaita metsästä!


Vaihteeksi valkoinen maa.


Rentoilua. Niin, ja Rina viimeinkin oppi, että lattialla on viileä nukkua.


Ilta-aurinko ja metsä ♥


Rinan kaupunkilenksu


Tätä tyyppiä ei kyllä haittaa minkäänlaiset alustat!


Eka: "onks pakko, väsyttäää", eli aamulenkille lähdössä klo 6:34. :D // Toka: ulos kun päästään niin johan on eri ääni kellossa. Herää itsekin! Niin, ja luntakin tosiaan oli taas hetken...


Parasta, ei lisättävää.


Kiipeileminen on Rinan lempparia. Tai ehkä tähystäminen. Kivasti kiipeää kaikki muurahaispesätkin läpi...


Mustanaamio kannonnokassa ja kisaturistina.


Käveltiin leikkipuiston läpi, Rina tahtoi ensin kaivaa löysää hiekkaa, ja jäi sitten poseeraamaan. :D


Eka: eläinlääkäristä lähdössä. Omin jaloin Nera jaksoi kulkea, mutta häntä ei vielä noussut. // Toka: päästin Neran pisulle, mutta se jäikin terassille aurinkoon. Tyypillistä. :D


Toipilas-Kirppu ♥


Eka: ♥♥♥ // Toka: Neran toipuminen ei edennyt aluksi kovin nopeasti, enkä uskaltanut jättää sitä yksin kotiin. Niinpä nappasin sen töihin mukaan! Tässä ollaan jo lähdössä.