29.3.2016

Pieni potilas - taas

Sunnuntaina alkoi lähes toisinto Neran tammikuisesta sairastelusta. Oltiin agilitykisoissa, kaksi starttia (hyl molemmilta) mentiin ja kolmas skipattiin. Vielä sunnuntaina Nera oli ihan oma itsensä, mutta sen uloste oli löysää/ripulia. Maanantaina alkoi oksentelu ja iltaa kohden se tiheni. Jossain vaiheessa Neran olo oli selvästi huono ja viimeinen niitti oli, kun yhdessä oksennuksessa oli verta. Siltä seisomalta soitin päivystykseen ja lähdettiinkin heti ajamaan Turkuun eläinsairaalaan.

Neralta otettiin verikokeet, joiden tuloksissa ei ollut mitään kummallista. Kuten tammikuussakin, maksa, haima ja muut olivat kunnossa. Neralle laitettiin tippa ja pian annettiin myös pahoinvoinninestolääkettä, kun se oksensi eläinlääkärin pöydälle. Jäin joksikin aikaa siihen Neran kanssa, mutta tultiin eläinlääkärin kanssa siihen tulokseen, että Neran on parasta jäädä yöksi tiputukseen. Niinpä pieni musta jäi sinne ihan yksin, kun me ajoimme takaisin kotiin. Huoli oli kova...

Tänään aamupäivällä kävin hakemassa Neran kotiin. Se ei ollut enää oksentanut yöllä, vaikka kovin väsynyt olikin. Aamulla Nera oli jo vähän pirteämpi. Melko vaisun Neppiksen kuitenkin sain mukaani ja kotonakin se on vain nukkunut. Pihalla toki on käyty, ja siellä tuo köpötteli ihan hyvin. Ruokakin maistui jo. Oksennuksia ei ole tullut.

Eläinlääkäri ei taaskaan voinut olla varma mistä moinen johtuu, mutta diagnoosiksi kirjattiin suolistotulehdus. Viisi vuotta selvittiin ilman mahavaivoja, ja nyt niistä on Nera joutunut kärsimään jo kahdesti lyhyen ajan sisällä. Kurjaa. :( Voi toki olla, että Nera on syönyt jotain sopimatonta, kun se vapaana lenkkeilee. Pidän silti epätodennäköisenä, koska Nera ei häviä näkyvistä, enkä ole huomannut sen syövän mitään. Ruokinnassakaan ei ole ollut mitään muutosta. Kenties tauti on virusperäinen, sillä Rinankin uloste oli eilen ripulia. Tänään ei onneksi enää. Toivottavasti sairastelut olivat nyt tässä...


20.3.2016

Täydessä touhussa

Mitähän kaikkea me ollaankaan taas puuhasteltu... Nera on ainakin käynyt fyssarilla ja palannut treeni- ja kisakentille. Fyssarikäynti oli siinä mielessä positiivinen, että löytyi vain yksi jumikohta. Agilitykisoista ei ole oikein muuta mainittavaa kuin onnistunut kepeille takaaleikkaus! Siihen oli kovin tyytyväinen. Hyllytettiin kuitenkin molemmat radat.

Tänään oltiin treenaamassa aksaa. Rinakin pääsi mukaan ja odotteli Neran 15 minuutin treeniajan häkissä. Sitten touhusin hetkisen senkin kanssa: maahanmenoa, istumista, odottamista. Ja maassa rauhottumista, koska häkissä Rina ei tainnut paljon hetkeäkään olla rauhassa. :/ En oikein tiedä miten lähteä tuota työstämään, kun ei ole tuollaistakaan pulmaa tarvinnut käppänien kanssa miettiä. Saas nähdä ottaisinko sen viikon päästä Neran kisoihin mukaan. En tosin ole koittanut mahtuuko se vielä häkkiin. :o Uusi on ostoslistalla.

Neran rally-tokojuttujen kanssa otin itseäni kunnolla niskasta kiinni ja ollaan jonkin aikaa treenattu joka päivä vähintään oikealle sivulle tulemista ja eteentuloa. Hyyvin hitaasti edistyy silti. Siksipä nyt on kokeilussa kosketuskeppi. Sen perusidea oli Neralle onneksi jo selvä, joten voitiin ottaa se suoraan mukaan treeniin. Ihan kätevä oikeastaan, toivottavasti sen kanssa saan Neran tajuamaan, mitä "oikee!" tarkoittaa...

Kuvia on tullut taas otettua oikein ahkerasti ja sain hetki sitten helmikuun ja maaliskuun kuvakansiot ajan tasalle. Kännykkäkuvakansiossakin on tavaraa helmikuun loppuun asti ja pian alan ladata maaliskuisia. Sieltä käynee parhaiten ilmi, mitä ollaan touhuttu.

5.3.2016

Kahden kuukauden kuvat

Tammikuun lopussa katsoin kännykkään tallennettuja koirakuvia. Tulin siihen tulokseen, että aika tylsiä ja päätin, että yhdistän kaksi väritöntä talvikuukautta ja laitan kuvat tänne vasta helmikuun loputtua. Tässä siis seuraa:


Tammikuu aloitettiin grillausretkellä lähimetsään. Näyttää hassulta, kun ei ole lunta ja Neralla on silti Pomppa päällä. Lumettomuudesta huolimatta vaan oli pakkasta -10 astetta, ja Neralla tuli silti kylmä laavulla.


Neran uusi Pomppa saapui postissa ja vihdoinkin molemmilla koirilla oli oikean väriset kuteet!


Lenkkimaisemaa - tuon järven jäällä tuli "muutaman" kerran juoksutettua koirat. :D


Rinan entinen tähystyspaikka. Tuosta näki ensimmäisenä, jos meidän pihaan tuli joku tai talon ohi käveli ihmisiä. Sen takia en kuitenkaan tätä kuvaa valinnut, vaan tuon hännän! Kattokaa miten hieno!


Olin laiska ja raaputtelin Neran päällikarvaa pois pohjavillaveitsellä. Nasun jälkeen ei ole oikein ollut tarvetta pohjavillaveitselle, joten testasin Neralle karkeaan karvaan. Yllättävän hyvin lähti, mutta helposti katkoikin. Jatkan karvan työstämistä ihan sormin.


Vielä niin pennulta näyttävä Rina. // Neran kanssa meren jäällä. Nera on tuo ainut musta kökkö kuvassa.


Trimmattuna ja ihan fiksun näköinen! // Ja sitten ei-niin-fiksun näköisenä... Rakas höpsö.


Neppis. ♥ // Nepa tiputuksessa. :(


2x iltalenkki pimeällä.


Hirmuisen kaunis (mutta kylmä) päivä. Käytiin kävelemässä järven jäällä.




Höntti-Riinu


Trimmihommia


Lopputulos


Koirat kivellä. Rina kiipusti tuonne ihan itse, Nera kaipasi apua.


Rina tykkää kantaa lenkillä jos jonkinmoisia keppejä ja risuja. // Naapurin vanhaherra-Eetun kanssa lenkillä.


Tämä jäinen suo on ollut pelastus monesta flunssasta toipuessa. Tuonne jaksaa aina kävellä, sen verran lähellä se on. Rina rakastaa aukeita paikkoja, eli sitä on ollut erittäin helppo juoksuttaa tuolla. Jään pian alkaessa heiketä täytyy alkaa kiertää tuo paikka lenkillä, koska Rina juoksee jäälle omin neuvoin jo pitkältä.


Pitkä metsälenkki kahdestaan Neran kanssa.


Rina ja sen fiksut puuhat...


Eerikan & lauman vierailulta: viisi snautserieläintä sulassa sovussa. Nera, Velmu, Otto, Rina ja Rölli. Tokassa kuvassa Rina ja Velmu - melko eriväriset pippurit! Laitettiin portti väliin, kun sisällä ei tuntunut tila riittävän näille kakaroille. :D

2.3.2016

Hyi

Eilen ja tänään töistä kotiin tullessa olen ensimmäisenä huomannut tyrmäävän hajun. Joo, arvasit oikein, kakkaa. Vaihdoin Rinalle viime viikolla ruuan ja totuttelu on ilmeisesti kesken, koska aiemmin kotona on odottanut (koirien lisäksi) korkeintaan pari pissaa. Jos ällöttää, älä jatka lukemista. :D

Odotin tänään töistä pääsyä, koska ulkona oli niin kiva ilma ja halusin metsään. Lähtö vähän viivästyi, kun jouduin luuttuamaan lattioita (ja vähän muutakin). Rina kun luonnollisesti kävelee pissoissaan ja tepastelee sitten lattiaan nättejä tassunkuvia. Toinen kiva juttu tänään oli se, että pentu oli valinnut kakkapaikakseen erään oven tauksen. Minäpä sitten autuaan tietämättömänä avaan sen oven. Ei paljon naurattanut siinä hetkessä, kun lattiaan piirtyi ruskea viuhka. Vielä vähemmän nauratti, kun aloin siivota sotkua. Piti nostaa ovikin saranoiltaan, että sain jynssättyä sen alaosan. :D

Operaation jälkeen olisin mieluusti vaikka käpertynyt peiton alle. Kaksi aktiivista koiraa kuitenkin takaa sen, ettei niin oikeasti voi tehdä. Niinpä lähdin talsimaan metsään. Se oli kyllä loppupäivän pelastus, oli niin kaunista ja koirilla kivaa! Pieni mäyräkoirakin meitä kävi moikkaamassa. Yleensä en arvosta meidän luokse tulevia irtokoiria, mutta toinen näytti niin ystävälliseltä (ja tunsin omistajan), joten anti mennä, kun omanikaan eivät ole aggreja. Koirat hetken nätisti haistelivat toisiaan, sitten mäyris palasi omistajansa luokse ja me jatkoimme matkaa. Rinan kanssa moisissa jutuissa tulee vielä yllätyksiä, kun en tunne sitä läpikotaisin. Sehän oli vapaana, ja olisin voinut kuvitella sen haluavan lähteä mäykyn kanssa vaikka leikkimään. Vaan kiltisti se jatkoi matkaa mun ja Neran kanssa, ei mitään kiinnostusta enää vieraisiin. :)


Nypin taas Neralta koipikarvat pois kevääksi. Kurakelit, me ollaan valmiina. :D Ostin itsellenikin uudet kumpparit. Rina alkaa kyllä olla aika karvainen...