29.2.2016

Mustat ja pippurit

Eilen valloitettiin metsä viiden koiran ja kahden ihmisen laumalla. Eerika, Rölli, Otto ja Velmu kävivät nimittäin vihdoinkin kyläilemässä täällä meillä! Odotin vähän pelonsekaisin tuntein Rinan reaktiota erityisesti Rölliin. :D Ihan riiseniuroksen kokoista otusta kun ei minun pieni pippurini ollut ennen nähnytkään! Ei muuta kuin koirat ulos autosta metsätien päässä ja sainkin yllättyä positiivisesti! Toki Rina vähän kiljahteli, mutta kun lähdettiin kävelemään lenkkiä, se juoksenteli oikein kivasti joukon jatkona. Alkoi nopeasti viritellä leikkejä Oton ja Velmun kanssa. Oton kanssa onnistuikin, mutta pikkuruinen Velmu oli niin topakka, että Rinaa vähän hirvitti. :D Loppujen lopuksi Rina rohkaistui jopa juoksemaan Röllin kanssa!
Nera oli tapansa mukaan oikein Aikuinen™, kulki omia polkujaan, eikä vahingossakaan leikkinyt kenenkään kanssa. Jännä, miten erilainen se on tuollalailla laumassa verrattuna siihen, millainen se on kaksin Rinan kanssa. Minä puolestani rakastuin Velmuun, ei paljon söpömpää naamaa voi käppänälapsella olla. ♥ Ja asennettakin tosiaan riitti. :D Tosi kiva, kun kaikki koirat tulivat niin kivasti toimeen keskenään. Mitä nyt sisällä ollessa alkoi pentujaostoa vähän ahdistaa ja karjuivat sitten toisilleen. Käykää myös katsomassa Eerikan blogista parempi kuvasaalis!

Rinalla tuli tänään täyteen puoli vuotta elämää. Ihana ja välillä vähän raivostuttavakin snautserikakara, ei ole tylsää hetkeä yhteiseloon mahtunut! Puolivuotias Rina on 46 senttiä korkea ja painaa 13,2 kiloa.
Viime aikoina ollaan pureuduttu hihnassa nätisti kävelemiseen, ja voi miten Rina on nopea oppimaan. Se tajusi ensimmäisestä hihnassakävelypätkästä, että vetämällä ei pääse eteenpäin. Vetäminen ei silti ole loppunut, kun ei vaan voi aina hillitä itseään! Vähentynyt on kyllä paljon, se riittää tässä vaiheessa ja jatketaan opiskelua.
Iltapuuhina ollaan Rinan kanssa jatkettu tokon alkeiden opettelemista. Pentu on kovin erilainen kuin Nera, mielenkiintoista! Nera on aina ollut sellainen väkkärä, kokeilee viittä asiaa, kun toivoisin sen tekevän yhtä... :D Rina on treenihetkissä paljon rauhallisempi. Puolivuotiaana Nera ei tainnut pysyä hetkeäkään paikallaan käskystä, kun taas Rina osaa odottaa hetkisen niin istuen kuin maassakin. Ei ole yhtä kiireinen, kuin pikkumusta.
Meidän paikallisen koiraseuran vuosikokouksessa palkittiin tänään viime vuoden menestyneimmät koirat. Neralle napsahti ykkössijat kategorioissa Vuoden Agilitykoira, Vuoden Rally-tokokoira ja Vuoden Debyyttikoira: rally-toko. Kolmas kerta putkeen vuoden agilitykoirana, saas nähdä joko tänä vuonna joku muu korjaa potin. :D

19.2.2016

Elävien kirjoissa jälleen

Joo eipä oltukaan Rinan kanssa pentunäyttelyssä viime lauantaina. Olin nimittäin viime viikon tiistaista siihen lauantaihin asti kuumeessa. Ei mitenkään hirveästi harmittanut jäädä kotiin, mutta olisi ollut kyllä kiva taas nähdä Rinan sisaruksia, niiden omistajia ja kasvattajaa tietysti! Vaan ehtiihän sitä myöhemminkin. :) Muita pentunäyttelyitä tuolle ei ole kalenterissa, turhan tyyristä lystiä. Mätsäreitä sen sijaan olen katsonut kalenteriin, niin Rina pääsee taas koirapaljouteen.

Viime sunnuntaina puuhastelin ilman omia koiria koiramaisia touhuja. Meiltä parin kilsan päässä luennoi ulkomuototuomari Lena Danker koirien anatomiasta ynnä muusta rakenteeseen liittyvästä. Lopuksi vielä käytännössä käytiin läpi ihan eläviä koiria ja arvioitiin mm. niiden kulmauksia. Opin tosi paljon uutta ja nyt löytyy omilta (ja muidenkin) koirilta olkavarret, lavat, lantiot jne. Luennon ansiosta kutkuttaisi viedä Nera jollekin suomalaiselle tuomarille arvioitavaksi... Suosittelen Lenan luentoa jokaiselle, ihan kotikoirienkin omistajille! Kakkososaa odotellessa, sellainen täällä on kahden kuukauden päästä.

Maanantaina pakkasin koirat autoon ja ajeltiin Rauman suuntaan rally-tokoa treenaamaan. Tein Neralle pikkuisen, ehkä seitsemän kyltin ratapätkän, jossa oli sekä vasemmalla, että oikealla sivulla suoritettavia kylttejä. Samat treenattavat kuin ennenkin, eteen ja oikealle sivulle tarttis oppia ilman käsimerkkiä. Ollaan tässä vaan talvi oltu treenaamatta, kun ei ole paikkaa. Kotona sisällä jos treenaan Neran kanssa, Rina huutaa, kun se on pakko laittaa eri huoneeseen. Kevättä siis odotellessa. Päästään treenaamaan vaikka omalla pihalla ja sitä kautta saisi Neran kisavalmiiksi.

Rina ei varsinaisesti treenannut mitään, opetteli vaan olemaan hallissa, jossa on muitakin koiria. Aluksi niille piti haukkua, pelottavia moiset colliet! Varsinkin, kun nekin haukkuivat! Testasin lopuksi Rinaa pitää vapaana hallissa muiden läsnäollessa, ja hienostihan tuo oli. Käveleskeltiin ympäri hallia, tehtiin istumista, maahanmenoa, imutusseuruuta ja leikittiin. Rina leikkii jo paljon paremmin kuin mitä olen tainnut tänne viimeksi päivittää. Ote on parantunut ja pentu jaksaa sitkeämmin taistella lelusta. Joskus murahteleekin!! Tuokiot pidän lyhyinä, sitten lelu menee hyvässä kohtaa takaisin taskuun. Tällä tavalla Rina on aina intona tarttumassa leluun. Tai hanskaan, millä leikitän lenkillä. :D