31.1.2016

Neran ruokajutut

Neran ruokintasuunnitelma on nyt valmis. Päädyin lopulta täysin raa'an syöttämisen sijaan 50/50 malliin. Näin ollen lisäravinteiden kanssa ei ole niin tarkkaa ja vaikka matkalle lähdettäessä ruokintaa ei tarvitse pähkäillä, kun voi ottaa pelkkää nappulaa mukaan. Lisäksi olen tottunut käyttämään lenkki-/treeninameina juuri kuivaruokaa. Nera kun ei tosiaan tarvitse motivoinniksi mitään supernameja. :D Jossain määrin Nera on vastaavanlaisesti joskus syönytkin, lihaa ja nappulaa nimittäin, mutta siitä ei muodostunut rutiininomaista. Nyt olen opiskellut asiaa ja tämä vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta.

Annoskoon kanssa alkaa testaaminen. Neralle saisi tosiaan tulla vähän lisää lihaa luiden päälle. Aloitetaan annoksella 1 dl nappulaa aamulla ja suunnilleen samaa vastaava määrä lihaa illalla. Ostin myös broilerinkauloja, niin on lisäksi jotain erilaista järsittävää. Tällä ruokinnalla Neran kokoinen pieni tirriäinen ei syö paljon lihaa, eikä pakastintilasta ainakaan tule ongelmaa. Näillä mennään ja toivon mukaan tämä sopii juuri Neralle.

Mahatauti tosiaan on täysin selätetty, eivätkä oireet palanneet, kun aloin lisätä puuron ja broilerin sekaan punaista lihaa ja nappulaa. Nera on kyllä ollut tavallista äksympi Rinaa kohtaan, mutta toivon sen johtuvan juoksuista. Muuten se on ihan normaali.




Lumisia kuvia on vaikka miten paljon vielä julkaisematta täällä, mutta ei niitä nyt tee mieli laittaa, kun lunta ei enää kovin paljoa ole. Yllä olevat ovat tältä päivältä. Galleriasta kuitenkin löytyy niitä talvisiakin. :D

30.1.2016

Rina viisi kuukautta


Korkeutta on nyt 43,5 senttiä ja painoa 11,5 kiloa.

Viisi kuukautta vanha Rina osaa ainakin...

- istua käskystä
- tulla luokse käskystä
- mennä maahan käskystä
- peruuttaa (tarjoamalla, käskyn liittäminen työn alla)
- odottaa hetken paikoillaan

Ihan eniten käskyistä ollaan harjoiteltu luoksetuloa, koska se on niin tärkeää. Sitten maahanmenoa, joka on ollut Nasulle ja Neralle vaikea opettaa. Rina taas oppi yllättävän nopeasti. Ylipäätään sillä on aika nopeat hoksottimet. Istumisen se on oppinut jotenkin itsekseen, varsinaisesti en yrittänyt. :D Seuraamista ja sivulletuloa olen vähän imuttanut molemmilla puolilla. Eteentuloa ja kupille lähetystä ollaan myös tehty ruualla. + Muuta vastaavaa pohjustusta. Harmillista, kun ei päästä häiriöön treenaamaan, pentukurssiakin täytyy odottaa kevääseen. Vähän tuntuu siltä, että häiriöt tulevat olemaan Rinalle vaikeampi juttu, kuin esimerkiksi Neralle. Mielenkiinnolla odotan kevättä ja muutenkin tulevaa pennun kanssa! Tänään meillä oli pitkästä aikaa onnistunut lenkki ohitusten suhteen. Rina oli nimittäin hiljaa ja muutenkin nätisti. :)

27.1.2016

Kuulumiset

Neran vointi on jo paljon parempi. Oksentelut jäivät kokonaan eläinlääkäriin ja ulostekin alkaa lähennellä normaalia muotoaan. Ollaan käyty pieniä kävelyitäkin. Rinan kanssa Nera ei vielä suostu leikkimään, eli ihan täysissä voimissaan se ei toki vielä ole. Olen miettinyt, mitä ruokaa Nera alkaisi syödä kun kohta alan lisätä riisi-kana-mössöön tavallista ruokaa. Ajatus raakaruokinnasta on taas ollut mielessä, mutta pitää vielä vähän kartoittaa mahdollisuuksia. Meillä on vähän pieni (ja täysi...) pakastin, minkä takia olen ajatellut lisätä raa'an määrää vasta, kun muutan omaan asuntoon ja hommaan pakastimen. Neran ruuat voisi ehkä kuitenkin saada mahtumaan... Mitään isoja satseja ei kyllä kerralla mene.



Innostuin eräänä yönä taas täyttämään kalenteria, kun sain päätettyä, milloin palaamme Neran kanssa kisakentille. Kirppu aloitti tuossa muutama päivä sitten juoksunsakin. Varasin fyssarin helmikuun loppupuolelle ja siihen päättyy aksatauko. Ennen vuoden ensimmäisiä kisoja olisi tarkoitus mennä treenaamaan, ettei ihan kylmiltään lähdetä kisoihin. Luonnollisestikaan emme ole menossa kaikkiin kalenterissa oleviin kisoihin, mutta siinä on nyt kaikki mahdolliset muistissa.



Pakkasten jatkuttua hyvän aikaa uskaltauduimme meren jäälle lenkkeilemään. Tiheään siellä tulikin käytyä, kunnes plussakelit ja vesisade tulivat. Onneksi metsään on lyhyt matka ja siellä ei ole liukasta. Tiet kun ovat ihan kamalassa kunnossa. Liukkauteen kun lisätään energinen ja välillä remmissä kiskova Rina, niin ei naurata. Toistaiseksi on kyllä pysytty pystyssä. :D
Sisäsiisteyden kanssa ollaan vähän edistytty, välissä oli kolme täysin sisäkuivaa päivää, mutta nyt on taas käynyt yksi vahinko/päivä. Hampaat Rinalla taitaa olla kaikki vaihtuneet. Kulmuritkin täysin ongelmitta. Käppäniltä on pitänyt käydä poistattamassa, joten tämä oli oikein kiva.



Koiria treffattiin useampia viime viikolla. Yksi uusi tuttavuus myös. Nyt kyllä katson, että olen voitavani tehnyt Rinan sosiaalistamiseksi, vaikka sitä edelleen vähän pelottaa. Ei siitä nyt mitään älyttömän koirasosiaalista tarvitsisi tulla, mutten haluaisi sen pelkäävän mitään.



Rinan pentunäyttely lähestyy ja olen harjoitellut illanvietoksi pippurin trimmausta. Siinä näkyy virheet vähän eri tavalla kuin mustassa. Ainut huolenaihe mulla on kaulan sivut, mutta sain niistäkin ihan mukiinmenevät. Uudet sakset ovat kyllä ehdottomasti ostoslistalla... Onneksi Rina tekee turkinhuollon helpoksi omalta osaltaan, se yleensä vaan istuskelee pöydällä ihan rauhassa. Rungosta olen nyppinyt jo vähän enemmän karvaa, kun on päässyt aika pitkäksi.

26.1.2016

Pieni potilas

Nera alkoi sunnuntaina oksentaa ja ripuloida. Ei vielä kovin monesti, mutta yöllä piti jo käydä tiheämpään tahtiin pihalla. Muutama oksennus tuli taas yöllä/aamulla. Nera ei itse juonut lainkaan, joten juotin sitä jonkin verran. Aamupäivällä Nera alkoi täristä. Soitin eläinlääkärille kysyäkseni missä vaiheessa pitää huolestua. Selostin tilanteen kaikkineen ja sovittiin, että lähdetään Neran kanssa sinne puoli neljäksi. Siispä puoli kolmen aikaan Nera autoon ja menoksi. Puolivälissä Nera ilmoitti, että nyt täytyy päästä pihalle. Siinä vaiheessa se oli jo oksentanut takakoppaan. Huoltsikan pihalle tuli veristä ripulia. Nera takaisin autoon ja matka jatkui.

Eläinlääkäri kyseli muutoksista ruokavalioon ja muista syömisistä. Joo, vaihdoin ruuan perjantaina. Joo, Nera ulkoilee vapaana ja on voinut syödä jotain sopimatonta. Ei, se ei ole koskaan reagoinut mihinkään ruokaan näin. Neran limakalvot olivat kuulemma vähän vaaleat. Otettiin verinäytteet. Nera laitettiin tippaan ja jäätiin huoneeseen odottamaan, kun lääkäri vei veriputket. Nera oksensi pöydälle. Käytin Neran pihalla asioilla ja sen jälkeen se laitettiin häkkiin, tipassa. Siinä olin Nerppasen kanssa siihen asti, kunnes eläinlääkäri meni kiinni kahdeksan jälkeen. Välillä Neran vointia käytiin katselemassa ja kävin sen kanssa pihalla. Verinäytteiden tuloksista ei selvinnyt mitään huolestuttavaa, ei esimerkiksi haimatulehdusta. Jokin tulehdusarvo oli kuitenkin vähän koholla.

Diagnoosiksi kirjattiin maha-/suolikanavan tulehdus. Syytä ei voi varmaksi tietää. Kenties jokin virus (joskin Nera on alkuvuoden pysytellyt pois koiratapahtumista, eikä Rina ole sairastunut), tai sitten uusi ruoka. Jouduin vaihtamaan "lennosta" toiseen, kun ruoka pääsi loppumaan. Olen kuitenkin tehnyt näin ennenkin, eikä Neran maha ole tykännyt pahaa. Neran masu on ehkä kerran aiemmin ollut vähän sekaisin. Saatiin kotiinviemisiksi kirjaimellisesti kassillinen lääkkeitä, mukaan lukien antibiootit.

Eilen illalla kotona käytiin vielä tiheään tahtiin ulkona. Yritin tarjota Neralle raejuustoa ja riisiä, mutta sitä näytti oikein ällöttävän. Ei puhettakaan syömisestä. No, ei siinä mitään, kunhan nesteytys oli kunnossa. Odotin, etten saa yöllä pahemmin nukkua, mutta en herännyt kertaakaan. Päivällä kysyin äitiltä, oliko joku muu käynyt Neran kanssa pihalla. Ei ollut, mutta kerran se oli kuulemma raapinut ovea. Mä en tietenkään ollut siihen kerännyt, hmph. Aamulla ripulilinja jatkui, mutta pikkuhiljaa ruokakin alkoi Neralle maistua. Tällä hetkellä vointi alkaa olla hyvä, ruokahalu lähenee normaaalia, etenkin kun annoin keitettyä kanaa. Nyt se vieressä koisii tyytyväisen näköisenä. Ulkonakin ollaan käyty normaalein väliajoin.

Sellainen ensikokemus minulle koiran vatsataudista. Oli ihan kamalaa katsoa, kun Neralla oli niin huono olla ja se ähisi epämukavuuttaan. Silti se oli lääkärissäkin niin reipas ja antoi mukisematta lääkärin ja hoitajien käsitellä itseään. Koira-kissaklinikalle vien koiran aina luottavaisin mielin, se on mun ykkösvalinta, vaikkei tosiaan ole meitä lähin eläinlääkäri.

Potilas-Nepa kahden lämpöpullon välissä ja vielä peitto päällä.

14.1.2016

Koirakavereita

Rinan viime viikonloppu koostui koiratapaamisista. Lauantaina lenkkeiltiin metsässä neljän koiran lauman kanssa. Kaikki niin sulassa sovussa ja muutenkin hienosti. Rina koitti leikittää porukan ainoata urosta, mutta sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Yllätyn aina, kun on tuollainen leikkaamaton uros, jota ei pääsääntöisesti kiinnosta nartut! Nerallekaan se ei uhrannut pientä haistamista enempää aikaa. Kai suurin osa jopa on tuollaisia fiksuja,  mutta mulle on jäänyt "traumat" muutamasta hormonihirviö-uroksesta koiraharrastukseni alkuajoilta. :D

Sunnuntaina istuttiin tuntikausia autossa, kun käytiin Rinan kasvattajan luona pentuetapaamisessa. Rinan sisaruksia oli viisi paikalla. Alkuun oltiin pentujen kanssa pihalla sen minkä tarjettiin ja sitten oleskeltiin lähinnä sisällä pissatustaukoja lukuun ottamatta. Rina oli tapansa mukaan hyvin hitaaasti lämpiävä, mitä muihin pentuihin tuli. Alkuun se vietti hyvän tovin vain räkyttäen muille. Jännä, miten se vieläkin noin arkailee suurinta osaa koirista, vaikkei sillä ole mitään huonoja kokemuksia ja alusta asti ollaan vieraita (no mulle tuttuja) kilttejä koiria treffattu. Sellaisiin koiriin tottuu hyvin nopeasti, jotka eivät huomioi Rinaa, mutta jos toinen koira osoittaa kiinnostusta niin Rina joko haukulla yrittää pitää sitä loitommalla tai lähtee karkuun kiljuen. Jatketaan kuitenkin samalla linjalla, kai se siitä parempaan suuntaan menee. Sunnuntainakin selvästi teki mieli leikkiin mukaan, mutta joku esti. Totuttuaan Rina sitten juoksuttikin sisaruksiaan pihalla. :D

Oli kiva nähdä Rinan sisaruksia omistajineen ja vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia kasvotusten. Neran sisaruksien omistajista ei kukaan ole halunnut olla yhteyksissä, mitä olen aina harmitellut. Rinan sisaruksien kohdalla on ihan eri meininki, mistä olen iloinen. Kuulumisia vaihdetaan tasaiseen tahtiin myös netin välityksellä. :) Noin livenä kun oli vertailukohtia, huomasin että Rinalle saa antaa enemmän ruokaa. Näytti ja tuntui ruipelolta siskoihinsa verrattuna. Kuukauden päästä nähdään muut taas, toivottavasti siihen mennessä on Rimpulakin vähän vähemmän rimpula. :D Tässä muutama kuva (kaikissa on Rina mukana). Loput löytyvät galleriasta.



Neralle ei kuulu sen ihmeempiä, juoksuja odotellaan edelleen ja ollaan treenitauolla. Aktivoinniksi Nera on harjoitellut lenkillä tippuneen hanskan etsimistä. Hiffasi homman muutamalla toistolla ja sen jälkeen etsi ja toi hanskan ihan riittävän hyvin. Mietin kyllä jonkinlaista ilmaisutapaa löytyneelle esineelle, esim. maahanmeno, koska Nera ei oikein tykkää kantaa esineitä. Päädyin lopulta kuitenkin tuomiseen, koska mieluummin se taitaa sitä tehdä, kun laittaa lumihankeen maaten. Nera ei taida olla kovin taitava nenänkäyttäjä, koska vaikka tallasin hankeen polun, jonka loppuun piilotin hanskan, se lähti monesti siltäkin polulta harhateille. Vertaan nyt vaikka Nasuun, jolle tuollainen olisi ollut ihan helppoa. Mutta tosiaan ihan omaksi iloksi tuollaista Neralla teetän, joten ei sinänsä väliä. :D

Lunta täällä on nyt juuri sopivasti, metsässä pääsee helposti kulkemaan, mutta valkoista on joka paikassa. Harmi vaan, että kovan pakkasen tilalle on tullut hyytävä tuuli. Valittaa ei silti voi, kivat lenkkikelit kunhan vaatettaa sen mukaan. Koirille tosin kertyy anturoiden väleihin lumi-/jääkökköjä, joita saa vähän väliä olla napsimassa pois lenkin aikana. Meren jäälle ei olla vielä uskaltauduttu, mutta pienellä järvellä olen koiria (ja vähän itseänikin) juoksuttanut. Yritän päivittäin käydä koirien kanssa erikseenkin kävelemässä, koska Rinalle on siten helpompi opettaa koirakohtaamisia sun muita, mutta paljon kivempaa koirilla on kahdestaan. Nera ei yksikseen kovin paljon juoksentele, mutta Rinan kanssa kyllä.

Koirille alkaa tulla pian vähän enemmän yksinoloa, kun sain töitä! Johan tässä hyvän tovin ehdinkin olla koirien kanssa kotona. Lähes päivittäin olen kyllä saanut järjestettyä Rinalle yksinoloa, mutta se on sille vieläkin tosi vaikeaa. Neran kanssa jos jätän, niin ovat hiljaa ja rauhassa.

Tänään oltiin Rinan ekoissa näyttelytreeneissä. Täällä ei ole talvella oikein muita treenimahdollisuuksia, joten lähdettiin tuonne katselemaan koiria ja Rinalle uutta paikkaa. Alkuun pieni snausseri totuttuun tapaan haukkui. Ja jatkoi sitä kyllä ihan loppuun asti, mutta satunnaisemmin. Hyvin oli kuitenkin kuulolla ja palkkasin, kun oli nätisti. Pari ihmistä pyysin tuon kopeloimaan ja katsomaan hampaat, siinä ei ongelmia. Paikka oli aika täynnä ja lattia liukas, joten liikkumista ei treenattu.

Muutin gallerian kuvasysteemiä sen verran, etten enää erottele Neran ja Rinan kuvia, vaan laitan ne kuukausittain ja vuosittain kansioihin. Tästä pääsee 2016-kansioon.

8.1.2016

Joulukuu kännykkäkuvin

Palataan vielä hetkeksi viime vuoden puolelle kännykkäräpsyjen muodossa.


Pitkähäntäinen kuikelo joulukuun ensimmäisenä päivänä.


Metsänpeikot


Rina "valloillaan" Musti&Mirrissä (+ random-ihmiset :D) // Siistitty pikku-pippuri


Meinattiin mennä lenkille. Ei menty. Päästiin sillalle kyllä, mutta sen toisella puolella oli vielä enemmän vettä, siitä ei olisi päässyt kastelematta jalkoja nilkkoihin asti. :D Mentiin sitten sen sijaan tokan kuvan paikkaan ja oli tosi kaunista!


Rina tähystyspaikallaan. Tuossa se voi könättää pitkäänkin ja ilmoittaa kaikesta liikkeestä tiellä. Tokassa kuvassa unosilla nallen kanssa.


"No ei tähän nyt mahdu. Mee muualle nukkumaan."




Mökötys-Rina. Hyvin yleinen ilme tuolla koiralla. :D // Neppis on jäänyt pieneksi! Ja sitä on nykyään niin kepoinen nostaa, eihän se paina yhtään mitään Rinaan verrattuna.


Pihavahti-Rina.


Söpö-Rina. // Ihastuttavat joulukuun lenkkikelit!


Mun lemppari-polku // Juostaaan!


Neljä ylläolevaa kuvat on samalta kuun parhaalta lenkiltä Neppiksen kanssa.


Eläinlääkärissä rokotuksen jälkeen passia odottelemassa. // Yölenkillä Neran kanssa, metsään menossa.


Aai miten niin tykkään yhteiskuvista...


Nera ja juuri sisälle tuotu joulukuusi. Päädyttiin tänä vuonna tuollaiseen kompaktiin pöydälle mahtuvaan kuuseen erään nimeltä mainitsemattoman tuholaisen takia... :D // Rakkaan Riinun kanssa. ♥


Jouluna metsälenkillä.


Joulupäivänä lenkillä.


Lankoskella


Kyläpaikassa Mökötin nukkuu tarvittaessa vaikka Ikea-kassin päällä. Rapisevat muoviset alustat ovat Rinan mielestä muutenkin erittäin kelpoja alustoja.


Oikeasti koirilla oli ihan nukkuma-alustakin mukana. // Kurikassa lenkillä


Aamu-uniset söpöläiset


Rinan ensimmäinen uhri

-----

Pakkaset ovat tällä viikolla koetelleet sen verran, ettei olla kyllä normaalimääriä lenkkeilty. Onneksi huomenna jo lauhtuu jonkin verran, niin pääsee Neran kanssa pitkälle lenkille. Ja Rina metsään päästelemään höyryjä. :D Sunnuntaina Rinalla onkin reissua tiedossa, kun kasvattajan luona on pentuetapaaminen. Innolla odotan jo!