31.12.2015

Kooste kuluneesta vuodesta

Tammikuu
Vuosi ei alkanut kovin iloisissa merkeissä. Nasun sydänlääkitystä lisättiin ja lisäksi siltä löytyi virtsakiteitä. Sydämen vajaatoiminnasta johtunut yskiminen kuitenkin loppui lääkityksen myötä. Ei tehty mitään ihmeempiä, lenkkeiltiin vaan paljon Neran kanssa. Nasu sen, minkä jaksoi.
Helmikuu
Aloitettiin helmikuu avaamalla agilityssä kisakausi. Tuloksia ei kyllä tehty. Käytiin myös toiset kisat, joissa tahkottiin yksi nolla. Muutoin lenkkeiltiin nauttien hienoista ilmoista ja lumesta. Loppukuusta Nasua alkoi taas yskittää.
Maaliskuu
Käytiin kuun alussa taas Nasun kanssa eläinlääkärissä. Kävi ilmi, että sydämen vajaatoiminta etenee nopeasti. Otettiin mukaan vielä neljäs lääke. Vointi parani taas. Neran kanssa kisattiin muutama startti vailla mainittavia tuloksia. Kuun viimeisenä päivänä Nasu täytti yhdeksän vuotta.
Huhtikuu
Rutiiniksi muodostuneella eläinlääkärikäynnillä Nasun lääkitystä nostettiin taas. Virtsakiteitä ei sentään enää ollut. Neran kanssa käytiin monet agilitykisat ja saatiin ensimmäinen SERT-A voittonollalla. Yhteensä nollia kertyi kolme. Loppukuusta korkattiin rally-tokokisat ja saatiin hyväksytty tulos.
Toukokuu
Käytiin Nasun kanssa hömppäilemässä ja läpäistiin kiva koirakansalainen -testi. Eläinlääkärikäynniltä jäi mieleen huono ennuste. Lääkemäärää lisättiin jälleen. Neralla oli toinen rally-tokokisa, josta saatiin hyväksytty tulos. Kisattiin myös muutama agilitystartti vailla nollatuloksia.
Kesäkuu
Aloitettiin kuukausi agilitykisojen merkeissä. Ei tuloksia taaskaan. Kuudentena päivänä Nasu alkoi yskiä taas. Nostin nesteenpoistolääkityksen määrää. Normaalisti se auttoi aina nopeasti, mutta tällä kertaa yskä jatkui. Yhdeksäs päivä. Se jäi Nasun viimeiseksi. Olin päättänyt aikoja sitten, että kun lääkitys ei enää auta, on Nasun aika mennä. Toisinaan mietin, olisiko se voinut elää pidempään. Lopputulema ajatusketjulle on kuitenkin aina se, että oli oikea aika. Onneksi Nasu ei mennyt huonoon kuntoon, eikä joutunut kärsimään. Lääkityksen määrääkään ei olisi tosiaan enää voitu nostaa, joten vointi olisi ainoastaan huonontunut. Päätös oli Nasun kannalta ehdottomasti oikea. Menetys vain oli pahempaa kuin olisin etukäteen osannut kuvitella... Siitä voinee päätellä jotain. Onneksi Nera pakotti joka päivä ylös sängystä ja ulkoilemaan.

Ennen juhannusta käytiin Pohjanmaalla sukulaisilla. Lähdin matkaan vastahakoisesti, mutta oikeasti se taisi tehdä ihan hyvää. Lenkkeiltiin Neran kanssa kauniissa jokimaisemassa ja minä opettelin olemaan vain yhden koiran omistaja. Juhannuksena kisattiin agilityä (ei tuloksia...) ja tavattiin ensimmäistä kertaa Eerika, Santtu ja Otto.
Heinäkuu
Lomailin pari viikkoa ja matkattiin siellä täällä. Yksi reissu suuntautui Rinan kasvattajalle ja toinen Pohjanmaalle. Siellä käytiin sekä sukuloimassa, että katsomassa siinä vaiheessa vasta tuloillaan olevien pentujen isää. Retkeiltiin myös kivoissa maisemissa. Lisäksi oltiin Neran kanssa juhlissa Turun saaristossa punkkeja keräämässä.
Elokuu
Kisattiin Tampereella kääpiösnautsereiden agilitymestaruuksista. Tuloksena yksi nolla ja yksi melkein-nolla. Seuraava reissukohde oli Helsinki, jossa piipahdettiin Enyos-kasvattitapaamisessa. Helteinen päivä, liian kuuma, mutta oli hirmuisen kiva tavata taas Neran kasvattajaa ja sukulaiskäppäniä. Samalla reissulla käytiin moikkaamassa myös Eerikaa ja Santtua. Elokuulla oli Neran kolmas rally-tokokisa, josta saatiin taas hyväksytty tulos ja alokasluokan koulari RTK1. Käytiin vielä yhdet agilitykisat, joissa tehtiin kolme nollaa.
Syyskuu
Kisattiin pari hyllystarttia Harjavallassa. Lenkkeiltiin paljon, säät todella hellivät. Ihana, ihana syksy. Käytiin ensimmäinen avoimen luokan rally-tokokisa ja tehtiin taas hyväksytty tulos. Käytiin toinenkin, ja niin Neralla oli kaksi hyväksyttyä tulosta avoimesta.
Lokakuu
Viimeisiä pennunodotushetkiä. Käytiin katsomassa viisiviikkoisia pikkuisia. Nera kävi tapaamassa konekarhua ja olihan se pikkuisesta käppänästä pelottava ilmestys. Tehtiin päiväpatikka, tähän saakka pisin (17,6 km) kauniissa säässä. Tämä oli mun vanhempien idea, että käydään jossain vielä ihan vaan Neran kanssa ennen pennun tuloa. 21. päivä, voi onnea. Haettiin kotiin pieni snautserin alku, joka sai nimekseen Rina.
Marraskuu
Kuun alussa matkattiin koirien kanssa moikkaamaan Eerikaa koirineen. 13. päivä tuli täyteen viisi vuotta eloa Neran kanssa. Tässä kuussa satoi ensilumi, joka ei valitettavasti pysynyt maassa pitkään. Käytiin yhdet agilitykisat, ja tehtiin yksi nolla. Rina oli kisaturistina. Pentusella tuli täyteen 12 viikkoa ja käytin sen ensimmäisellä rokotuksella. Neralla oli vuoden viimeinen rally-tokokisa, jossa teimme taas hyväksytyn tuloksen ja sen myötä Nera sai myös avoimesta luokasta koulutustunnuksen, RTK2.
Joulukuu
Pentu kasvoi kasvamistaan. Totuteltiin paljon uusiin paikkoihin ja juttuihin. Käytiin vuoden viimeisissä agilitykisoissa. Nera kisasi kolme rataa, kaikista nolla. Rina oli taas mukana ihmettelemässä kisatunnelmaa. Rinalla oli ohjelmassa myös tokat rokotukset ja reissattiin molempien koirien kanssa muutamaksi päiväksi sukulaisten luo.
Tämän kokoaminen oli raskasta. Kävin läpi koko vuoden postaukset ja itkin taas Nasua. Ikävä on loppuvuodesta helpottanut, muttei missään nimessä poistunut. Rina on onneksi tuonut paljon iloa mun (ja Nerankin) elämään. Ei millään osa-alueella paras eikä helpoin vuosi, mutta paljon hyviäkin muistoja tuli luotua. Nera on tullut entistä tärkeämmäksi ja Rina sopii hyvin joukkoon.

Harrastusrintamalla tahkottiin Neran kanssa ihan mukavaan tahtiin tuloksia. Toko ollaan melkein korvattu rally-tokolla. Agilityssä otettiin keväällä askel kohti sitä suurinta tavoitetta, agilityvalion arvoa, kun saatiin ensimmäinen SERT-A. Luvuista  kiinnostuneille: tänä vuonna melkein tuplattiin vuoden 2014 starttimäärä. 2015 tuli kisattua 42 starttia (vrt. viime vuoden 23). Näistä 12 oli nollaratoja, eli nollaprosentti on 29 (sama, kuin viime vuonna).

Tammi-kesäkuu välillä startattiin 26 kertaa. Tällä ajalla tehtiin neljä nollaa. Heinä-joulukuu välillä startattiin 16 kertaa. Tällä ajalla tehtiin kahdeksan nollaa. Aikamoinen ero vuoden puolikkaiden nollaprosenteissa. Alkuvuodesta tuli kyllä tuskailtuakin tulosten puutetta. Elokuussa tauon jälkeen löytyi yhteinen sävel ja tuloksia alkoi tulla.

Ensi vuodesta toivon varovaisesti parempaa. Aion ainakin nauttia koirien kanssa oleilusta, ne piristävät huonojakin päiviä.

21.12.2015

Arki tuntuu rullaavan pentusen kanssa nyt oikein hyvin. Rina on ollut viime aikoina suorastaan helppo pentu. Luoksetulo on edelleen toiminut moitteettomasti, ja olen ottanut käyttöön uuden käskyn. Aiemmin olen kutsunut vaan nimeltä, mutta nyt Rina tottelee myös käskyä "tänne". Ostin viime viikolla Rimppaselle ihan omat valjaat, niin on kiva käpsytellä hihnassakin. Valjaissa on reilusti säätövaraa, joten menevät toivottavasti pitkään. 

Turkinhoitotoimenpiteitä on Rinalle kiva tehdä. Eläväinenhän tuollainen pentu toki on, ei tahdo hetkeäkään olla trimmipöydällä paikallaan. Aikaa menee, eikä siinä paljon ehdi silti tehdä. Silti Rina on niin nätisti, kun saksin tassukarvoja ja mitä nyt muuta tarvitseekaan (ei paljon, kun on tuollainen karva :D). Nyppimistäkin olen hiukan kokeillut, kun karvaa on alkanut irrota. Muutaman karvan vaan olen nyppäissyt sieltä täältä. Ajeltavia alueita olen konettanut pari kertaa, korvatkin, vaikka meinasin jättää karvat painoksi. En kestänyt enää katsoa, kun olen tottunut siisteihin koiriin! Nerankin turkin käyn normaalisti läpi kerran viikossa. Teipithän Rimpulalla on korvissa kuitenkin, kun eivät lainkaan pysy alhaalla. Hampaiden katsomiseen Rinan luulisi olevan tottunut... Kurkin monta kertaa päivässä sen suuhun nyt, kun hampaat vaihtuvat. Tässä vaiheessa taitaa olla kuusi hammasta tipahtanut ja uudet ovat näkyvillä.

Tykkään aina enemmän aikuisista koirista, mutta Rinan pentuajasta olen kyllä nauttinut. Nämä on jänniä asioita, mutta Rina on alusta asti tuntunut omalta. Neran kanssa piti vähän hakea (sittemmin siitä onkin tullut korvaamaton), mutta Rimpula tuntuu nyt jo kovin tärkeältä ja välttämättömältä osalta meidän elämää. Sopii hyvin laumaan. :)

Lauantaina Rinalle tuli mittariin 16 viikkoa ja päivitin taas kasvugalleriaan tuoreen kuvan honkkelista koipieläimestä mittoineen.



Neran käytin taas perjantaina fysioterapiassa. Alkuun vaikutti oikein hyvältä - vasen puoli selkärangan vierestä ei ollut lainkaan jumissa. Viime kerralla molemmat puolet olivat. Tälläkin kertaa oikea puoli oli juminen. Muuta mainittavaa ei tainnut olla. Selkää hoidettiin lopuksi taas laserilla. Mietittiin fyssarin kanssa niin, että käytän Neran hoidettavana seuraavan kerran ennen agilitykauden alkua, koska aiotaan tosiaan pitää taukoa alkuvuosi. Helmi-maaliskuussa siis seuraavan kerran tilannekatsaus.

20.12.2015

Tavoitteita

Vuoden lähetessä loppuaan on ollut tapana käydä täällä läpi kuluneelle vuodelle asetetut tavoitteet ja keksiä uudet seuraavalle vuodelle. Tässä siis seuraa...

Tällaiset tavoitteet listasin (Neralle) vuosi sitten vuodelle 2015:
  • agilityyn en aseta tulostavoitteita, pidetään vaan hauskaa ja yritetään käydä mahdollisimman paljon kunnollisissa koulutuksissa (hauskaa on ollut, mutta käytiin muistaakseni vain yhdessä koulutuksessa)
  • tokossa nouto kuntoon ja avoimen kokeisiin (aika vähän treenattiin, eikä nouto ikinä tullut koevalmiiksi. Se vuorotellen edistyy ja ottaa sitten taas takapakkia)
  • rally-tokossa kisoihin (tämä sentään toteutui, kuusi kisaa käytiin ja kerättiin koularit RTK1 ja RTK2)
  • BH-koe (taas tämä jäi...)
  • yksi näyttely (jäi käymättä)
"Nasulle en aseta mitään tavoitteita, kun ei voida kisatakaan. Olisin kuitenkin ikionnellinen, jos se pysyisi terveenä. Mitään muuta en toivo." (Tämän osaltahan vuosi oli taas surkea...)



Tavoitteet vuodelle 2016:

Nera:
  • RTK3
  • Yksi näyttely
  • BH-koe läpi
  • Agilityssa säännöllisempää treenausta (esim. kerran viikossa tai kahdessa)

Rina:
  • Tokon ja rally-tokon aloitus
  • Jälkeä ja hakua kokeilemaan
  • Ainakin yksi näyttely

Ja ihan tärkeimpänä terveys, voi kun olisi kerrankin hyvä vuosi tällä saralla, muulla ei edes ole niin väliä... Rinan tavoitteet ovat luokkaa "jotain piti keksiä". Tärkeintä sille on kuitenkin oppia kivaksi koiraksi ja lenkkikäyttäytyminen tosi hyväksi, kun sitä kuitenkin eniten tehdään. Harrastukset ovat vain pieni osa meidän arkea, vaikka ne blogissa tulevatkin ehkä paljon esille. Agility(esteet) ei mun mielestä lainkaan ole pennuille, joten Rina pääsee sitä aloittelemaan varmaankin vasta keväällä 2017, luustokuvien jälkeen. Olettaen, että kuvaustulokset sen sallivat. Siihen saakka keskitytään muihin juttuihin. :)

Loppuvuoden postauksissa on vielä tulossa vuosikooste ja varmasti jotain yleistä löpinääkin. Tekemistä on sen verran paljon, ettei tässä ainakaan vielä ehdi hiljentyä joulun viettoon.

13.12.2015

Pentuarkea ja Neran pikkujoulukisat

Rina on alkanut pöhistä ja päksähdellä entistä enemmän. Ulkona pimeällä lipputankoon hakkaava naru sai aikaan haukkureaktion ja pennulla nousi karvat pystyyn. Sama, kun oltiin takapihalla ja tuuli heilutti grillin suojakangasta. Kuvittele iso musta köntti, joka pitää kummallista ääntä. Se sai oikein kunnon haukut osakseen. Ei jää kuitenkaan päälle, vaan rohkeasti Rina tuli mun kanssa grilliä sitten katsomaan. Suoraan vaan haistelemaan, ei pelottanut enää.

Lenkillä Rina pöhisee melkein kaikille ja ylikin. Yli = välillä en edes keksi, mille se pöhisee. Mitenkään hirveästi se ei hauku, sellaista aika hiljaista se on. Ihmisille/koirille haukahtelu on kyllä vähentynyt ja toisinaan Rina tulee hakemaan kontaktia nähdessään jonkun.

Sisäsiisteydestä sen verran, että vaihtelee päivittäin. Ainuttakaan täysin kuivaa päivää ei ole ollut, mutta nyt on ollut sellaisiakin päiviä, että Rina on pissannut sisälle vain yhdesti tai kahdesti. Käydään kyllä tosi usein ulkona ja kakkojahan ei ole alunperinkään montaa päässyt sisälle tulemaan. Säiden suhteen Rina ei onneksi ole valikoiva, enkä siltä kyllä kysykään, että huvittaako sateella mennä ulos. Sinnehän mennään. :D

Käytiin tällä viikolla kentällä leikkimässä kaksistaan Rinan kanssa. (Osan ulkoiluista teenkin koirien kanssa joka päivä erikseen.) Rina ei taistele lelusta ollenkaan niin hyvin kuin Nera, mutta aina vaan paremmin. En tiedä miten koiraa opetetaan leikkimään tuollalailla, mutta tähän saakka olen vetänyt Rinan kanssa lelua hetkisen ja sitten antanut sen viedä lelun. Selvästi se kuitenkin siitä tykkää, kun tuo mulle lelua takaisin ja tehdään sama uudestaan. Ehkä taisteluleikistä ei koskaan tule Rinalle palkkaa. Ehkä se innostuukin palloista tai vaan jahtaamisesta. Mistä puheenollen... Pitää opettaa pentu luopumaan jahdattavista jutuista lenkillä. Tuuli kun kuljettaa lehtiä, säntää Rina hyvin vikkelään perään. Muita kohteita tuo ei ole vielä nähnyt, niin en tiedä reaktiosta esim. rusakoihin.



Sitten taas näitä havaintoja snautserieläimestä (vrt. käppänät):
- Rina juo! Paljon! Kun taas ainakin mun käppänät ovat aina olleet surkeita juomaan. Nasu oli kaikkein pahin, vain kesällä useammin näki juovan kupista vettä (paitsi nesteenpoistolääkityksen aloittamisen jälkeen joi paljon). Nera juo vähän paremmin. Silti kun Nera oli hetken ainokainen koira talossa, oli mulla vaikeuksia muistaa vaihtaa vesi päivittäin. Muistin kyllä, mutta olin tottunut siihen, että kun vesi on jossain kohtaa päivää ihan vähissä tai loppu, laitan uutta. Sitten sitä ei tuntunutkaan enää häviävän kupista. Nyt on taas helppoa, kun kupin saa täyttää kerran tai kahdesti päivässä. Toisaalta nyt mun lattia on aina märkä... Ja Rinan partahan on vielä ihan pieni! Entä sitten, kun sillä on kunnon parta... Laitan kupin kylpyhuoneeseen tai jotain.
- Rina juoksee lujaa. Nera ei enää pääse karkuun, Rina ottaa kiinni. Nera-parka. (No tykkää vaan, kun on joku, jonka kanssa juosta. Oikeasti, niillä on niin hauskaa. :D) Rinalla on hyvä juoksutyyli, pinkoo matalana menemään.
- Rinan haukkuääni on hieno. Olen varmasti maininnut tämän jo, mutta kun se on niin uutta pikkusnautsereiden kimitystä vuosia kuunnelleelle. :D



Tänään kisattiin Neran kanssa kolme starttia Liedossa. Rimppanen taas turistina mukana. Hitaasti lämpenevä pentu. Alkuun haukahtelee koirille ja ihmisille, sitten jossain vaiheessa ei enää. Edes pimeässä ulkona. Toisaalta sitten hetken päästä saattaa taas päksähdellä... Nooh. Harjoitellaan. Hallissa leikittiin vähän ja naksuttelin kontaktista ja haukkumattomuudesta.

Ekalle radalle tuli kiire. En ehtinyt ottaa päällihousuja pois saati vaihtaa lenkkikenkiä agilitykenkiin. Kuuma tuli rataantutustuessa. Vielä kuumempi radalla, kun oltiin suoritusvuorossa kolmantena, enkä siis ehtinyt edelleenkään vaihtaa asianmukaisiin vaatteisiin. Kerrankos sitä juoksee radan vaelluskengilläkin. :D Ja juostiinpa vielä meidän oma etenemäennätys! Nolla ja kolmas sija. :) Tällä tuli täyteen meidän tämän vuoden 10 nollaa -tavoite.

Seuraava rata oli vaikea. Enpä olisi arvannut, mutta niin vaan tehtiin taas nopsa nolla. Nyt sijoitus oli neljäs. Puomin viertä kun juoksin radan loppuvaiheessa, ajattelin että "en jaksa juostaaa". Joo, jäi tankkaus vähän vähäiseksi. Pitää muistaa jatkossa syödä kunnon aamupala ja ottaa evästä. Paitsi että noin olen ajatellut varmaan aina, enkä silti opi. Nera pitäisi jollain keinolla saada juomaan enemmän kisoissa. Siten se juo sentään vähän, kun laitan vesikuppiin nameja. Niitä kalastellessaan tulee vähän lipittäneeksi.

Kolmas rata oli ehkä vielä vaikeampi. Lähdin "hällä väliä"-asenteella, kun meillä oli jo SM-nollat kasassa. Meinasi käydä kämmi ainakin yhdessä kohtaa, mutta Nera korjasi linjansa. Kivasti antaa mun virheitä anteeksi. Radan jälkeen en heti tiennyt, tuliko nollaa. Puomin kontakti oli nimittäin ollut ihan hilkulla. Oli se kuitenkin siihen osunut, kun taas oli nolla tulostaululla. :)



Tokan radan nolla oli tosiaan viimeinen tarvittava SM-nolla. MM-karsintojakin ajatellen meillä on nyt tarvittavat seitsemän nollaa ja tarvittavat kaksi tuplanollaa. Voittonolla siis vielä uupuu, ja siihen ei ole kummoisia todennäköisyyksiä. Vaan aikaahan tässä vielä on yrittää, mitä, reilu puoli vuotta.

Näihin tunnelmiin päätettiin kisavuosi, ainakin jäi huippu fiilis. Eikä pelkästään tulosten takia, vaan Nera oli tasaisen varma. Kepit on toimineet viime aikoina moitteettomasti, tänäänkin, vaikka oli avokulmaa ja umpikulmaa, valssia jälkeen ja ennen. Tein ohjauskuvioita, joiden nimiä en edes tiedä. Uskalsin kokeilla, ja onnistuin.

Pohdin alkuviikosta, että jos saataisiin tänä vuonna SM-nollat kasaan, voitaisiin olla alkuvuosi kisatauolla. Katsoa kunnolla, jumiutuuko Nera silti. Nyt voidaankin sitten rauhassa jäädä tauolle. :) Keskitytään rally-tokoon enemmän.

6.12.2015

Viikon varrelta

Paljon ollaan taas touhuttu ja lenkkeilty eri paikoissa. Neran kanssa ollaan treenattu vähän rally-tokoa: oikealla puolella seuraamista ja etenkin käännöksiä. Suoraan seuraa yhtä hyvin kuin vasemmallakin, mutta käännöksissä on harjoittelun varaa. Eikä Nera kyllä osaa vielä tulla oikealle sivullekaan ilman käsimerkkiä. Siinä mielessä kuitenkin helppo, että Nera pystyy seuraamaan toisellakin puolella, eikä kokoajan hakeudu vasemmalle. Esimerkiksi Nasun kanssa oikealla seuruu olisi vaatinut hurjasti enemmän työtä. Rinan kanssa tietääkin ottaa sitten heti molemmat puolet mukaan, kun aletaan treenata.

Rina on jatkanut naksutinsessioita aktivointimielessä. Lähinnä tarjoamisleikkiä, minkä kautta pentu on alkanut peruuttaa aika hyvin. Maahanmenoon ollaan otettu mukaan käsky, se on hyvällä mallilla. Arkijutuista ohituksiin ollaan saatu paljon hyvää harjoitusta. Ollaan nähty ihmeen paljon koiria! Sisäsiisteyden kanssa ei olla edistytty yhtään, mutta eiköhän se siitä. Neran hermot ovat välillä aika kovalla koetuksella pennun kanssa, mutta toivon mukaan onnistutaan välttymään suuremmilta kärhämiltä. Mitäpä vielä... Rinaa on (ainakin toistaiseksi :D) helppo pitää vapaana. Ollaan nähty metsässä niin koiria, kuin ihmisiäkin, mutta ketään tuo ei ole mennyt häiriköimään. En ole ihan varma uskaltaisiko se edes. :P Koirat ovat niin jänskiä, ihmiset eivät niinkään. Luoksetulo on myös hyvin hanskassa.