29.11.2015

Neran juttuja

Olen unohtanut kirjoittaa päivityksen Neran närästystilanteeseen! Ruoka on nyt vaihdettu kahteen kertaan. Ensimmäinen osoittautui liian köyhäksi. Nyt on menossa pussi Pure Naturalia, mutta sitäkään tuskin jatkan, kun Neran silmät ovat alkaneet vuotaa. Yksi ilmaiseksi saatu pussi taas erimerkkistä ruokaa on odottamassa, sen syötän ehkä seuraavaksi. Neran vatsa on onneksi niin ongelmaton, että sille voi vaihdella ruokia lennosta ihan mielen mukaan. Seuraava varteenotettava merkki on jo mielessä, ja sitä kokeillaan varmaankin sitten, kun nuo nykyiset on syöty. Raakaa lihaa menee useamman kerran viikossa myös, vaikka eläinlääkäri taisikin olla sitä mieltä, että sellaiset pois. En kuitenkaan usko, että ongelma olisi siinä.

Närästysoireet ovat ruuan vaihtamisen jälkeen lieventyneet merkittävästi. Enää Nera ei ahmi ulkona ruohoa eikä nuole leluja ruuan jälkeen. Kokonaan vaivasta ei kuitenkaan ole päästy eroon, minkä huomaa aina Neran syötyä, sillä se röyhtäisee.

Perjantaina käytiin Neran kanssa Turussa fysioterapiassa. Rina jäi ensimmäistä kertaa hiljaa yksin kotiin siksi aikaa! Tähän päästiin niinkin yksinkertaisella jutulla kuin namipallo. Ruokaa sinne ja johan oli pentu tyytyväinen. Olen aiemminkin jättänyt purtavaa, jonkun luun tai jotain, mutta ne eivät ole siinä tilanteessa saavuttaneet suosiota. Sitten itse fyssarikäyntiin, Nera oli tosi jumissa. Selässä oli kohtia, joita käsiteltäessä pienen Kirpun olo oli selvästi tukala. Etuosassa taisi olla myös jotain, mutten enää muista missä kohtaa. Selkää hoidettiin lopulta vielä laserilla, mitä tullaan mahdollisesti tekemään jatkossakin. Seuraava käynti on lyhyemmällä välillä, kuukauden päästä.

Tänään oli vuorossa vuoden viimeinen rally-tokokisa. Neraa ei ainakaan matalasta vireestä voinut syyttää, sillä taisi olla aika hauskaa. :D Muutaman kerran se pomppasi seuratessaan ihan kunnolla, tökkäsi kai kuonolla mua käteen. Lähinnä tehtiin pikkuvirheitä, mutta joku istuminen jäi paperin mukaan tekemättä (miksi en pyytänyt ketään videoimaan...), mistä -10 pistettä. Pisteitä kertyi kuitenkin ihan tarpeeksi (82), mikä oikeutti koulutustunnukseen RTK2! Sijoituttiin myös kolmanneksi. Nyt sitten toden teolla treenaamaan voittajaluokan kylttejä ja ensi vuonna taas kisaamaan. Nälkä kasvaa syödessä jne. :D


Pieni sivuhuomautus: en ole laittanut Rinan kasvukuvia tänne teksteihin, mutta se omalta sivulta pääsee kasvugalleriaan, jonne olen joka viikko laittanut pönötyskuvan ja senhetkiset mitat. Käykääpä kiinnostuneet kurkkaamassa. :)

25.11.2015

Talvi tuli ja meni

Eilen kiikutin Rinan ensimmäiselle rokotukselle. Unohdin namit kotiin, mutta eipä niitä olisi tarvittukaan. Reippaasti Rina tepasteli sisälle eläinlääkäriin (ensin kyllä ulkona haukkui pikkuruiselle pennulle...) ja nostin sen pöydälle. Eläinlääkäri oli Rinan mielestä kiva tyyppi, eikä se siinä ehtinyt mitään piikkiä huomatakaan. Hieno. ♥



Saatiin nauttia kolmesta kauniista talvisesta päivästä. Nyt melkein kaikki lumi on sulanut pois. :( Olen kerännyt tässä viikon mittaan random-juttuja Rinasta, sellaisia, mitä ei muuten tule teksteissä ehkä mainittua.

- Rina pomppii paljon. Se pomppii Neran yli, mun syliin kun istun lattialla tai sängyllä, mua päin, sohville, sänkyyn...
- Kun Rina heiluttaa häntäänsä, heiluu melkein koko koira. Erityisesti pylly pyörii vimmatusti. Tämä aina ilahduttaa ihmisiä.
- Rina on tosi ahne. Ruokakuppi on tyhjä alta aikayksikön. Kun Rina huomaa, että ruokaa on tulossa, se alkaa säntäillä ja pomppia innoissaan. Siitä huolimatta Rina jaksaa kärsivällisesti odottaa lupaa syödä. Se tulee mun sivulle istumaan ja tapittaa silmiin.
- Kun Rina ei enää jaksa syödä luuta, se piilottaa sen johonkin koirien pedeistä. Oikein huolellisesti peittelee. Tätä ei mun muut koirat ole tehneet.
- Rinan turkki on ihana. Nerallakin on hyvä, karkea karva, mutta tuo on silti erilainen. Koneella kun siistii poskia niin kuuluu vaan raps raps.
- Rina tykkää nakertaa keraamisia ruokakuppeja. Siitä syntyy maailman kamalin ääni. Pahempi, kuin kynnet liitutaululla.



Tämä on blogin 300:s julkaistu postaus. Haluaisinkin kiittää kaikkia lukijoita, uusia ja vanhoja. Montaa "alkuperäistä" lukijaa ei taida enää seurata meidän touhujamme, mutta uusiakin on onneksi tullut. :)

23.11.2015

Pitkästä aikaa aksaa

Käytiin tänään Liedossa kisaamassa kahden startin verran. Tehtiin mun mittapuulla tosi hyvät radat, vaikka etenkään toinen ei ollut mikään helppo. Ensimmäisen radan alku oli paha, kun Nera ei jää lähtöön. Hyppy, suora putki ja takaakiertohyppy. Valitsin eri puolen kuin muut ja tein takaakierron jonkinlaisella poispäinkäännöksellä. Toimi! Kontaktit oli hyvät, hätäilin kyllä, mutta Neralla ei ollut aikomustakaan hypätä. Nollalla maaliin!

Ennen tokaa rataa jännitti eniten. Katsoin siinä kun medi toisensa jälkeen tuntui hyllyttävän radan. Ja niin kävi meillekin. Mulla "ote herpaantui" sekunniksi, ja Nera haki yhden poikittaisen hypyn väärältä puolelta. Tehtiin kuitenkin virheettä vaikeasti olleet kepit, siihen tosi monilla kosahti. Oli tosi kiva kisata pitkästä aikaa (niin no, reilut pari kuukautta vaan taukoa...), Nera oli ihan parhaimmillaan. Yhdet kisat vielä joulukuussa ja sitten on agilityvuosi pulkassa. Rina oli mukana kisapaikalla ja käyttäytyi odotusteni mukaisesti. Koiria (lähinnä haukkuvia) se vähän pelkäsi, muuten oli kivasti ja leikkikin mun kanssa. 

Saatiinpa muuten lunta tänne eilen! Yön aikana oli tullut lisää ja tänäänkin on sadellut pitkin päivää. Ihanan valoisaa, käytiin myöhään illalla metsässä, eikä tarvinnut käyttää taskulamppua. Rina aluksi ihmetteli lunta kovasti ja tykkäsi syödä sitä. Metsässä vetivät Neran kanssa rallia, hauskaa näytti olevan. :D Nera innostuu aiempien vuosien tapaan lumipallojen jahtaamisesta.

17.11.2015

Rinan juttuja

Ikää pentusella on nyt 11 viikkoa ja rapiat. Madotin Rinan eilen ja viikon päästä mennään hakemaan ensimmäinen rokotus! Virtaa tuolla riittää ja pahimman riehumisen aikaan tapaan laittaa Neran portin taa eri huoneeseen, että säilyy hyvä ilmapiiri. Rina kun menee hepuloidessaan Neran yli ja ali ja juoksee päinkin. Nera osaa kyllä puolustautua ja ärähdyksiä pentu uskookin, mutta se on lyhyt apu. Hetken päästä Nera saa taas tassusta naamaansa. :D Yhteinen sävel on kuitenkin hyvin löytynyt leikeissä, kunhan Neraa vaan huvittaa. Nyt sopiikin leikkiä, kun ovat hetken aikaa tismalleen saman kokoisia.



Rina reipastuu päivä päivältä. Toisaalta se on myös keksinyt, että ulkona voi haukkua koirille ja joskus ihmisillekin. Koiria tuntuu olevan hankala nähdä tähän aikaan vuodesta, ikinä niitä ei ole liikkeellä ainakaan silloin, kun Rinan kanssa mennään ulos. Ja sitten kun harvoin joku näkyy, on se ihmeellinen asia pennulle. Luottavaisilla mielin olen silti, Nerakin tuli aika samoihin aikoihin vuodesta mulle, eikä sitä kiinnosta ulkona ohikulkijat tätä nykyä lähes lainkaan. Siinä on kyllä tavoitetta Rinalle: ohittaa koirat, kuten Nera sen tekee. Usein ei uhraa vilkaisuakaan niille ja mitä huonommin vastaantuleva käyttäytyy, sitä vähemmän Neraa kiinnostaa. :D Vastaehdollistamisen aikaansaannos. Rinan kanssa olen aloittanut samalla "metodilla".

Käskyistä Rina osaa luoksetulokäskyn, ruokakupilla lupakäskyn ja saman ulos mennessä. Maahanmenoa olen alustanut, mutta siihen ei tarvita vielä käskyä. Muuten olen opettanut Rinaa tarjoamaan asioita naksuttimella. Parin viime päivän aikana se on selvästi aktivoitunut hommassa, ei enää jää istua pönöttämään vaan kokeilee erilaisia asioita. En ole sheipannut mitään varsinaista, vaan naksutellut melkein mistä vaan toiminnasta.

Kaiken kaikkiaan ihana, ihana pentu. Tietysti se puree ja pissaa sisälle, mutta se nyt on odotettavissa vielä tässä vaiheessa.

Liebster Award

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Sain tällaisen Josefiinalta, kiitos! En tapani mukaan laita tätä eteenpäin, kun tämä on taas ehtinyt olla suunnilleen kaikissa blogeissa, joita luen.



1. Jos et bloggaisi, mitä tekisit juuri nyt?
- Varmaan katsoisin jotain sarjaa koneelta.

2. Mitä ostaisit 50 euron lahjakortilla Peten Koiratarvikkeesta?
- Neralle violetin ToppaPompan. <3 Tai sitten jotain järkevää, eli ruokaa, koska Nera ei ehkä tarvitse neljättä manttelia...

3. Mainitse 5 koirarotua, joita et osaisi kuvitella itsellesi ja perustele miksi et.
- Italianvinttikoira, koska ne ovat niin heiveröisiä. Pelkäisin koko ajan varsinkin pennun hajoavan. Labradorinnoutajaa mulle ei varmastikaan koskaan tule. Niissäkin on toki kivoja koiria, mutta tuntuu, että ne ovat sellaisia "teen ensin ja mietin ehkä sitten". Häntä vaan paukuttaa ja voimaa on kuin pienessä kylässä. :D Saksanpaimenkoiraa en viitsisi ottaa senkään takia, että äiti ei varmaan koskaan haluaisi nähdäkään sitä koiraa. Maltankoira, koska se on niin pieni ja silkkinen turkki ei varmaan ole ihan helpoimmasta päästä hoitaa. Suomenajokoira ei olisi ollenkaan mun näköinen rotu, enkä metsästä, joten en voisi tarjota sille kaikkea, mitä se tarvitsee. Random-kokoelma, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen. :D

4. Minne haluaisit matkustaa koirasi(/koiriesi) kanssa?
- Jos nyt ajattelee ihan paikkoja (eikä ihmisiä, joiden luona voisi vierailla), niin Lappiin. Ja Norjaan. Alankomaat voisi myös olla mielenkiintoinen. Suomesta myös Kolille pitää joskus päästä. Irlanti on myös pitkään ollut sellaisena matkustushaaveena, mihin koiratkin sopisivat.



5. Onko sinulla koiraharrastusten suhteen tavoitteita ensivuodelle (2016), mitä?
- Neralle on harrastustavoitteita, tai tulee olemaan, mutta mietin niitä vasta joulukuussa. :D Yhden voin kyllä nyt jo sanoa: olisi kiva päästä taas agilityn SM-kisoihin.

6. Millainen suhde perheelläsi/vanhemmillasi on koiriisi, ja miten heidän mahdollinen myönteinen/kielteinen asenteensa on vaikuttanut sinun ratkaisuihisi eläinten hankinnassa?
- Sanoisin, että molemmat vanhempani tykkäävät koirista, mutta meidän perheessä ei olisi koiraa, jos en minä olisi sellaista siskoni kanssa halunnut. (Ja ennen Nasu meillä asusteli veljeni koira...) Koirat ovat selvästi aina olleet mun omia, minä ne lenkitän (kipeänä ollessa äiti saattaa...) ja koulutan. Äiti tykkää pienistä koirista, sellaisista maksimissaan 40 senttiä korkeista. Rotuvalinnat on siis pitänyt hyväksyttää äitillä. :D Rinasta nyt tulee vähän isompi, mutta mulla on tarkoituksena muuttaa ensi vuoden puolella omaan kämppään. Niinpä snautserillekin näytettiin vihreää valoa. :) Sisarukseni tykkäävät molemmat koirista, vaikkei heillä omia olekaan. Esimerkiksi eilen veljeni soitti, että onko Rina kotona, ja tuli sitten sitä taas palluttelemaan. :D Sisko taas ottaa mielellään koirani kylään.

7. Onko koirasi vakuutettu? Miksi, miksi ei? Onko vakuutukselle tullut käyttöä?
- Nera on, Rinaa ei ainakaan vielä. Nasua ei ollut vakuutettu, joten viisastuttiin siitä ja hommattiin Neralle moinen. Nasun kanssa tuli todella kalliiksi ravata eläinlääkäreillä ilman vakuutusta. Neran vakuutukselle nyt ei ole (vielä...) ollut sen suurempaa käyttöä, mutta on senkin kanssa jouduttu lääkärillä käymään, ja siinä vaiheessa olen kyllä aina tyytyväinen vakuutuksen olemassaoloon.

8. Kulutatko rahaa kevyemmin mielin lemmikkisi tarvikehankintoihin, kuin omiisi?
- Joo, taidan kuluttaa.



9. Suositko lemmikille ostaessasi kotimaista?
- En varsinaisesti, mutta suurimmaksi osaksi meillä kamppeet on Hurttaa ja Rukkaa. Myönnettäköön, että vain tuotteiden ulkonäön ja laadun takia.

10. Oletko saanut koirasi myötä uusia ystäviä "koirapiireistä"?
- Olen! Se onkin yksi koiraharrastuksen parhaista puolista. Jonkin aikaa kun on käymättä treeneissä, alkaa sinne kaivata senkin takia, että näkee niitä tutuksi tulleita ihmisiä. Myös netin kautta olen vuosien saatossa tutustunut huippuihin tyyppeihin koirien ansiosta.

11. Mitä aiheita haluaisit lukea koirablogista, mitä ainakaan et?
- En mitään tiettyjä. Luen kaikenlaisia blogeja, treeniblogeja, muusta arjesta kertovia blogeja jne.


13.11.2015

Viisi vuotta Neran kanssa

Tasan viisi vuotta sitten haettiin iskän kanssa Keravalta kotiin pieni musta käppänänalku. Viidessä vuodessa ollaan yhdessä koettu ja saavutettu enemmän, kuin olisin pieni pentu sylissäni osannut kuvitellakaan. Hurja miten rakas tuosta pienestä mustasta onkaan tullut, minun varjoni. <3/div>

Nera juuri kotiutuneena 13.11.2010
Nera tänään 13.11.2015

11.11.2015

Arkea kahden koiran kanssa

Tässä nämä kuvat Nerasta ja Rinasta, kun meinasin eilen laittaa. Lokakuun kännykkäkuvapostaus jäi tekemättä, joten nämä ovat lokakuun alusta tähän päivään saakka. Ekat kuvat ovat vielä ajalta ennen Rinaa. Meinasin jättää kännykkäkuvapostaukset pois blogista, mutta kun näissä näkyy sellaisiakin hetkiä, mitä ei järkkärillä tule ikuistettua. Paloja arjesta. Ja onnellisia hetkiä, kun on taas kaksi koiraa talossa.
Pienet kuvat aukeavat klikkaamalla suurempina.


Lokakuisia lenkkimaisemia


Siisti kallio, eikö!


Rina kotimatkalla. Tarpeeksi huudettuaan se rauhoittui jalkoihini nukkumaan.


Ekassa kuvassa ensimmäistä kertaa metsässä. Toka on vaan söpö, niin piti laittaa.


Eka: tämän lähemmäs Rina ei pääse nukkuvaa Neraa. Paitsi jos Nera tahtoo kömpiä pennun viekkuun. ;) Toka: opetellaan Rinan kanssa, että Neran ruokakupille ei ole asiaa, kun Nera syö. Saa nimittäin turpiinsa. Rinalta tuntuu puuttuvan tässä kohtaa itsesuojeluvaisto.

 
Pentumasu ja pullasuti (parta)
Kas näin pysyy pentukin paikallaan, niin saadaan kiva kuva koirista! No melkein.


Eka: metsässä taas, kuinkas muuten. Toka: valjaat testissä. Pentu muuten kulkee kuin joku olis opettanut. Äitikin sanoi, että ei meidän käppänät oo näin osanneet kävellä heti hihnassa.



Saman kokoiset sadetakit päällä. Apuaa pentu on iso.

Jeeee se onnistui! Sain molemmat pönöttämään yhdessä!


Eka: vastaherännyt pikkuparta. <3 Toka: Neppis lenkillä kauniina päivänä.


Nepan lenkkejä taas.


Eka: nolot lähdössä lenkille. Tuossa ei ihan näy, mutta pipossa on vielä heijastava käppänäsiluetti. Ja Neran panta+hihna heijastaa toki myös. Toka: eilen lenkillä.