31.10.2015

Rina 9 viikkoa

Tiistaina käytiin treenaamassa rally-tokoa. Nerasta kyllä huomasi, että mun huomio jakautuu taas kahdelle koiralle. Se oli ratketa liitoksistaan, kun pääsi treenaamaan. :D Ihan virheetöntä rataa ei tehty, mutta ihan kivasti kuitenkin. Neralta pääsi haukahduksiakin, toivottavasti ei kisassa! Rimpula oli myös kentällä tutustumassa. Haukkuvat koirat on jänniä, muut aika kiinnostavia. Rina pääsi moikkaamaan muutaman ihmisen ja koiria tosiaan katseli vain vähän kauempaa.

Perjantaina käytiin taas kentällä. Molemmat koirat mukana, mutta ainoastaan Nera toki treenasi. Tehtiin ihan pientä agilitypätkää, treeni kesti ehkä viisi minuuttia. Aan kontaktilta tuli läpi, treenin puutetta. Muisti kyllä tokalla kerralla. Kisoihin oli tarkoitus mennä ensi viikolla, mutta minähän unohdin ilmoittaa. On noita kuitenkin vielä muutamat tälle vuodelle. Rina harjoitteli kentällä vaan syömistä ja mun seuraamista. Ruoka maistui ja pentu hakee oikein kivasti kontaktia.

Tänäänkin käytiin aika pikaisesti kentällä katsomassa, kun oli pentukurssin viimeinen kerta. Lähinnä tarkkailtiin hieman etäämmältä ja palkkasin pentua, kun keskittyi muhun. Ja hyvin keskittyikin, joskin sille haukkuvat isommat koirat pelottivat taas vähän. Sen verran vähän, että nameja pystyi syömään silti.

Muita juttuja mitä pentu on kokenut: mm. kynsien leikkuu, tassu- ja korvakarvojen siistiminen, siskon kissa, imuri, lapset, paljon vieraita ihmisiä, koirakaveri... Metsässä on käyty lähes päivittäin ja vielä Rina pysyttelee ihan mun lähellä. Taitaa olla aika hyvin muhun jo kiintynytkin, vaikka kaikki ihmiset onkin ihan kivoja. Neran kanssa saavat hyvät leikit aikaiseksi ja Nera näyttää hyvää esimerkkiä pienelle.



Tässä vielä uudet gallerialinkit: Rinan kuvat - Neran ja Rinan yhteiskuvat

25.10.2015

Pikaiset kuulumiset

Neralla on nyt kisapaikka Poriin 29.11. Viime tiistain rally-tokotreeneissä löytyi taas hiottavaan ennen kisaa: kaikki, missä piti kiertää mun takaa, oli hankalaa, ja niissä tilanteissa esiintyi pomppimista. Eteentulo oli myös vähän niin ja näin, mutta hyvinhän tässä vielä ehtii treenata. Meillä on onneksi treenipaikka talveksikin rallyn osalta, niin päästään jatkamaan voittajan juttujen treenausta! Agilityn suhteen tilanne ei ole yhtä hyvä, mutta satunnaisesti päästään kyllä treenaamaan talvellakin. Alkuviikosta käydään kentällä, pitää hyödyntää lämpimiä kelejä.

Nerallakin on nyt BOT-loimi. Oli tarjouksessa, niin oli pakko tilata!

Rina on käynyt tähän mennessä tutustumassa eläinkaupassa, kaupungilla ja tänään vierailtiin mun veljen luona. Kaikki ihmiset tervehditään hännänheilutuksin, mutta ei pentu niistä sen kummemmin kiinnostu. Eli just hyvä. :) Autot oli kaupungilla jänniä, eikä namitkaan siinä maistuneet. Uudet sisätilat tutkitaan reippaasti, mutta aluksi piipaten. Naksuttimeen Rina on ehtinyt jo ehdollistua ja tarjoaa katsekontaktia. Tämä vaati kolme muutaman minuutin sessiota ruokailun yhteydessä. Toistoja ei siis kovin paljon tarvittu. Mitäs muuta... Autossa on kamalaa. Yksinolo on kamalaa. Ettei nyt liian helpolla pääse! Sisälle on päivittäin tullut jokunen pissa, kakat kaikki alusta asti ulos. Ihanaa, koska muistan vieläkin elävästi, miltä tuntuu astua paljaalla jalalla kakkaan... Muistoja Neran pentuajoilta. :D

Rina on kyllä ihana pentu. Kovasti olen onnellinen siitä. Nera ei ehkä ihan yhtä onnellinen, mutta luulen, että sekin oikeasti tykkää. :D

Eilen tuli kahdeksan viikkoa täyteen, sen kunniaksi pönötyskuva.

22.10.2015

Kotiutuminen + rotuvalinta

Rinan ensimmäinen yö meillä meni hyvin. Ei mitään itkemistä, yksi pissa oli lattialla. Kuuden aikaan sitä ei enää väsyttänyt, joten käytiin ulkona ja sen jälkee leikittiin hetki. Mua kuitenkin väsytti vielä niin paljon, että vedin uudestaan peiton korviin. Sitten saikin nukkua kymmeneen asti! Ruuan antaminen onkin nyt helppoa neljästi päivässä, kun olen kotona.

Yksi juttu, mikä on tässä viiden vuoden aikana pennuista unohtunut, on se, miten usein ulkona oikeasti pitää käydä. Sen takia pissoja on jonkin verran tullut sisälle, mutta kakkoja ei lainkaan. Eiköhän se tästä, kun nyt alkaa olla jo tottunut. :P Välillä olen ollut havaitsevinani, että Rina pyytää ulos! Menee ovelle ja piippaa. Ääntään se muuten tykkää käyttää aika paljon. Kokeilin jättää Rinan tänään portin taakse ja olin itse toisella puolella. Kovaa huutoa. Noo, pikkuhiljaa! Päästin pois portin takaa, kun oli lopulta hetken hiljaa. (Eilisestä automatkasta, joka kesti nelisen tuntia, meni myös ensimmäinen puoli tuntia huutaen. Loppumatkan Rina nukkui ja pysähdyttiin huoltsikan pihalle pissalle.)


Rina on ollut tosi reipas. Ihan erilainen kuin Nera tullessaan. Häntä heiluu alati ja paikat tutkitaan rohkeasti. Keittiö on kuitenkin vähän jännä paikka, kun siellä tahtoo kolista. Siinäkin pentu on kyllä jo rohkaistunut. Hampaiden käyttö on toistaiseksi ollut erittäin siedettävää. Käsiä tykkää järsiä, mutta ei tarvitse kuin lelu tyrkätä tilalle. Huonekaluihinkin on vähän testattu purukalustoa, ja sukkia voi joskus koittaa vetää jalasta... Sellaista pientä, asiaan kuuluvaa. :D

Nera oli hakumatkalla mukana ja pääsi tutustumaan Rinaan jo kasvattajan pihalla. Reaktio oli vähän sellainen, että: "ei kiinnosta, aika ällöttävää". Kotona ne kuitenkin jo eilen illalla virittelivät leikkejä ja vetivät yhdessä narulelua. Tänään leikkiyritykset ovat jatkuneet, mutteivät kovin menestyksekkäästi. Neran leikkiin kuuluu ehdottomasti haukkuminen ja murina, mikä vähän pelottaa pentua. Eiköhän se pian totu. Vieretysten snautserit ovat jo nukkuneetkin, joskin Neran viereen sen petiin ei Rinalla ole asiaa. Nera ilmoittaa kaikesta ei-toivotusta toiminnasta (kuten Rinan yritys mennä Neran ruokakupille) pienellä murahduksella. Ja heti menee perille.


Pentu on ollut mielessä jo parisen vuotta, mutta oikeastaan vasta tämän vuoden keväällä aloin tosissani miettiä, että alkaa olla sopiva aika. Silloinhan mulla oli yksi eläkeläinen ja yksi aktiivinen harrastuskoira. Ihan kesän alussa olisi ollut mahdollisuus kivaan pentuun. Nasu alkoi kuitenkin jo olla vähän huonossa kunnossa, joten päätin, ettei siihen tilanteeseen voi pentua ottaa. Ihan pian sen jälkeen jouduinkin luopumaan Nasusta, ja olin onnellinen, etten päätynyt ottamaan pentua. Suru oli liikaa, en olisi jaksanut pennun kanssa.

Kesäkuun loppupuolella huomasin Raappavuoren-kenneliin olevan suunnitteilla pentue. Kiinnostuin yhdistelmästä, joten laitoin kasvattajalle sähköpostia. Heinäkuussa käytiin kyläilemässä sekä kasvattajilla, että tulevan pentueen isän omistajalla. Tapasin molemmat vanhemmat ja pidin niistä kovasti. Siitä alkoikin sitten varsinainen odotus. Ultra lupasi hyvää ja kun elokuun lopussa sain kasvattaja-Tarjalta viestiä, että kuusi narttua on syntynyt (loppujen lopuksi niitä tuli seitsemän + yksi uros), taisi jo vierähtää ilon kyynel poskelle.

Kun käytiin katsomassa pentuja, ei sieltä vielä valikoitunut mulle omaa. Luotin siihen, että kasvattaja osaa valita minun toiveisiini sopivan pennun. Toivomuksiani oli toimelias luonne, mahdollisesti harrastuksiin sopiva. Katsotaan sitten Rinan kasvaessa, millaisesta tekemisestä se tykkää. Kiirettä ei pidetä harrastusten kanssa.


Snautseri ei ollut rotuvalintana ihan selvä vielä keväällä. Joitain muitakin oli mielessä, mutta mihinkäs näistä partasuista pääsee. Pitkäaikainen haaverotu on joka tapauksessa kyseessä, en edes muista miten pitkään olen miettinyt, että "sitten joskus mulle tulee pippuri keskari". Sellainen lopullinen "ihastus" tuli varmaankin, kun oltiin Neran kanssa snapi-lenkillä joskus 4,5 vuotta sitten. Siellä oli monta hienoa snautseria.

Nimestä vielä muutaman sananen. Tykkään nimistä, joissa on neljä kirjainta, kaksi tavua. Halusin saman tyylisen nimen kuin Neralla, mutten taas N-kirjaimella alkavaa, vaan mieluiten R:llä. Vääntelin Neran nimeä, siitä olisi tullut suoraan Rena. Se on kuitenkin taas tuntui liian samankaltaiselta. Sitten törmäsin jossain nimeen Rina ja siinä se oli. Ei tarvinnut enää miettiä. Toki piti vielä katsoa, näyttääkö pentu Rinalta. Ja näyttäähän se.

Meidät löytää nykyään myös Instagramista! Kauan sitä jahkailin, ja nyt pennun myötä päätin liittyä. Tai no, aloitin jo vähän ajoissa, mutta kuitenkin. :D


18.10.2015

Eksyksissä

Menomatkan sumu


Tehtiin eilen päiväpatikka jossain Maskun metsässä. Tai suurimmaksi osaksi metsässä... Meni alusta asti vähän pieleen, kun parkkeerattiin väärään paikkaan, eikä suunnitelmissa olleen reitin alkupisteeseen. Noo siitä kuitenkin matkaan ja seurattiin oikeanlaisia reittimerkkejä. Kiivettiin Kullaanvuorelle (ja muutamalle muullekin kalliolle, niitä reitillä tuntui riitttävän, ylös-alas jne.) ja grillattiin laavulla, kun matkaseura niin tahtoi. Vuoren huipulla oli paljon muitakin retkeilijöitä, siellä Nera oli hetken hihnassa siltä varalta, että joku olisi koirapelkoinen. Itse kiipesin käymään näkötornissakin, kivat oli maisemat kun näki metsien ja peltojen ylle.

Vuorelta jatkettiin vielä jonkin matkaa reitillä, mutta sitten merkit vaihtuivat huomaamattamme (siniset pallurat oranssissa nauhassa vaihtuivat valkoisiin...) ja oltiin hukassa. Onneksemme törmättiin avuliaaseen mieheen, joka neuvoi, miten pääsisimme takaisin sinne, mihin olimme auton jättäneet.

Suunnitellun reitin pituus oli 12 kilometriä, mutta väärän reitin takia talsimme kaiken kaikkiaan 17,6 kilometriä. Ei mitään hurjasti pidempi kuin lenkit, mitä voidaan kotiympyröissä tehdä, mutta vähän alkoi jossain kohtaa jänskättää, että ehditäänkö autolle ennen pimeää. :D

Ensi kerralla siis tarkempana reittimerkkien kanssa ja reittiä voisi myös kiertää tarkoitettuun suuntaan... Pimeän tullessa jo melko aikaisin, olisi voinut matkaankin lähteä vähän aikaisemmin. Mitään hätää ei toki ollut, kännyköitä oli mukana ja mulla Endomondo tallensi reittiä koko ajan. Se auttaa kummasti suunnistuksessa. :P Kiva retki joka tapauksessa! Loput kuvat löytyvät täältä.

11.10.2015

Neran karhutesti

Kerrankin joku tällainen juttu järjestettiin lähellä meitä, joten olihan se lähdettävä. Mielenkiintoinen kokemus ja nyt tiedän sen verran, että jos Nera metsässä menee oudoksi ja lähtee hiippailemaan takaisin menosuuntaan, kannattaa itsekin tehdä samoin. :D 



Videolla näkyvä ensimmäinen pysähdyskohta sisälsi karhun pesätarviketta ja ulostetta.

Tässä vielä lomakkeelle kirjattu arvostelu:

1. Koiran reaktio hajujälkeen: A voimakas
2. Reaktio nähdessään pedon: D pakenee
3. Haukkutyöskentely: C ei hauku mutta on tarkkaavainen (Nera pöhisi ja niskakarvat nousivat pystyyn)
4. Koiran toimintakyky pedon liikkuessa: C pieni
5. Rohkeus: C pieni (katsoo pedon ohi)
6. Etäisyys: B suuri etäisyys
7. Taistelutahto: D pieni
8. Väistöliikkeet ja ketteryys: C hitaat
9. Työskentelykestävyys: C pieni
10. Palautuminen: B palautuu viiveellä

8.10.2015

Hetki vielä odotusta

Viime lauantaina matkattiin pentuja katsomaan. Hurja miten nopeasti aika menee, vastahan sitä odotettiin astutusta, sitten synnytystä ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, että pikkuinen saadaan parin viikon päästä kotiin!

Neran kanssa ollaan treenattu kaikenlaista. Rally-tokoa varten eteentulo on ollut ahkerimmassa treenissä. Jonkinlaista edistystä on havaittavissa, mutta vielä on matkaa siihen, että Nera tulisi pelkällä käskyllä sivulta eteen istumaan. Oikealle sivullekin se tulee ihan kivasti ja etenkin seuruu sillä puolen on tosi hyvä! Tiistaina oltiin ohjatuissa ja tehtiin avoimen rata + muutama voittajan kyltti. Radalla oli ihme ongelmia, saksalainen käännös ei ottanut onnistuakseen (tein kai jotain eri tavalla kuin yleensä) ja Nera ei olisi halunnut jäädä maahan. Maa tosin oli kylmä, ehkä johtui siitä.

Agilityn saralla ollaan keskitytty lähtöihin ja keppeihin. Treenatessa Nera onkin pysynyt ongelmitta lähdössä. Muutenkin tehtiin viime viikolla niin hyvät treenit, että ainakin marraskuussa on päästävä kisoihin. Kaksi nollaa puuttuu vielä tämän vuoden tulostavoitteesta, mutta eipä tuo vakavaa ole, vaikkei niitä saataisikaan.

2.10.2015

Syyskuu

On taas kännykkäkuvien aika. Elokuulta jäi laittamatta, mutta tässä syyskuun:


Eka: Harjavallassa ennen kisoja lämmittelylenkillä. Noissa maastoissa jäähdyttelylenkkikin venähti aiika pitkäksi. :D // Toka: lämppälenkillä taas, tällä kertaa ennen seuranmestaruuskisoja. Lainakoira messissä, hauskoja tyyppejä kun kumpikaan ei välittänyt toisesta tuon taivaallista ja ihan mukisematta viettivät aikaa auton takakontissakin.


Rally-tokotreeneissä


Eka: heijastintesti, hyvin näkyy? // Toka: Turussa aamulenkillä, Kirppua kovasti kummastutti hevoset.


Ikean edessä ihmettelyä. :D


Uusi heijastinliivi!


Kaupunkilenkillä




Eka: söpöliini-Neppis rally-tokokisan jälkeen Ruskolla // Toka: ihana syksyinen metsä


Vielä keväällä tuossa oli jonkinlainen polku. Pitänee alkaa taas tallata sitä enemmän. :D


Eka: jano yllätti lenkillä. Tuo liivi on ehkä aika lämmin... :P // Toka: vesilätäköt käyvät myös tällaiseen viilennykseen.


Otin tämän kuvan ja heti sen jälkeen huomasin, että Neralla on punkki silmän edessä. Näkyy sitten kuvassakin. :D Ei ollut vielä kiinnittynyt onneksi. Toivon mukaan tämän vuoden viimeinen tuollainen ällötys...




Kaunis maanantai, käytiin treenaamassa agilityä.


Eka: väsynyt Nepa // Toka: syksyn ainut huono puoli on pimeys. Tänä vuonna päätin tottua siihen, joten ollaan käyty metsässä pimeälläkin. Edellispäivänä talsittiinkin sitten sellainen kuusi kilometriä pimeässä. Olen ihan hermoheikko, mutta toivon siedättyväni. :D