27.9.2015

Voi ongelmat sentään

Käytiin tiistaina eläinlääkärissä. Viikko sitten sunnuntaina Nera kakoi pari kertaa ja nuoli ruuan jälkeen leluaan. Kerran se oksensikin. Syöminen myös vaikutti jotenkin hankalalta. Syönnin jälkeen Nera oli kuitenkin täysin normaali, leikki jne., joten en epäillyt mitään vakavaa. Närästys tuli ensimmäisenä mieleen ja googletuksen seurauksena olin vielä varmempi asiasta. Maanantaina oireet eivät olleet yhtä pahoja, mutteivät menneet ohikaan, joten soitin tiistaiaamuna eläinlääkärille. Lääkäri kuulosti huolestuneemmalta kuin itse olin ollut, joten sumplittiin aika jo samalle päivälle. Lähdin töistä aikaisemmin ja ajeltiin Turkuun.

Ihan ensimmäisenä eläinlääkäri halusi ultrata Neran kohdun, ihan varmuuden vuoksi. Se näytti onneksi ihan normaalilta. Sitten otettiin verikoe, josta katsottiin, ettei ollut mitään vikaa maksassa, munuaisissa, haimassa jne. Eläinlääkärikin sitten totesi, että kun mitään vikaa ei sinänsä löytynyt, johtuvat oireet todennäköisesti juuri närästyksestä. Aloitettiin siihen muutama lääke alkuun. Näin muutamaa päivää myöhemmin tilanne onkin hyvä.

Jälkeenpäin mietittynä Neralla on ollu närästystä jo pitkään. Ei vaan niin voimakkaana, kuin mitä nyt. Jo kauan Nera on röyhtäissyt ruuan jälkeen ja viime aikoina se on myös syönyt ruohoa. En vain ajatellut niistä sen enempää. Nyt on edessä ruuan vaihto - kokeillaan yhtä kasvattajan suosittelemaa. Toivon mukaan se toimii, koska en haluaisi alkaa syöttää eläinlääkärin suosittelemaa Royal Caninia tai Hill'siä. Vähärasvaista kuulemma pitäisi olla, mutta en tiedä miten sellainen toimisi noin aktiivisella koiralla. Kokeilemalla kai tämäkin selviää... Piirinmestaruuskisat jouduttiin jättämään väliin lääkityksen takia, mikä ei minua haitannut, mutta oltaisiin oltu myös seuran minijoukkueessa.

Eläinlääkäri tietysti kuunteli myös Neran sydämen ja kysyi "onko kukaan sanonut aiemmin, että tällä on sivuääni?". Joo, onhan tuo tiedossa ollut. Ei kuulemma pahan kuuloinen sydän, mutta paperissa lukee "sivuääni 3/6". Se pisti kyllä mielen matalaksi. Pitää tosiaan käyttää Nera uudestaan virallisessa kuuntelussa, johon kuuluu myös sydänultra. Tieto lisää tuskaa, mutta en kestä epätietoisuuttakaan. Haluan siis tietää, mikä siellä on vikana ja miten se mahdollisesti etenee, koska vielä viime vuonna sivuääni oli (eri) eläinlääkärin mukaan 1/6.

Sydänasiat ottavat tietysti koville erityisesti Nasun takia. Mulla on edelleen niin ikävä. Eikä se kai koskaan lopukaan. Kuvia en pysty vieläkään katsomaan hymyssä suin, mutta pystyn sentään jo katsomaan. Edistystä sekin!

Iloisempiin asioihin, nyt on ihan paras aika vuodesta. Ulkona on niin kaunista, että metsässä voisi vaellella vaikka koko päivän. Eilen tyydyttiin kuitenkin "vaan" vajaaseen neljään tuntiin, tänään kolmeen. :D Ihan täydelliset kelit, ja oli kyllä mukava kun oli vapaa viikonloppu.

20.9.2015

Taas rallattelemassa

Tämänpäiväinen rally-tokokisa ei mennyt iihan yhtä hyvin kuin viime viikolla, mutta kivasti silti. Oltiin luokassamme ensimmäisenä suoritusvuorossa, mikä ei koskaan ole ideaalia. Toisaalta, onpahan nopeasti pois alta, eikä tarvitse jännittää niin pitkään!

Nera oli hiukan hankalassa vireessä, vähän meinasi mennä yli, ja samalla Nera huomioi vähän kaikkea ja kaikkia. Onneksi rallyssa saa käyttää paljon käskyjä ja kehuja. :D Menetettiin kymmenen pistettä, kun Nera ihan simppelissä vasemmalle käännöksessä pomppasi minua vasten. En kuvitellut tehtävän olevan sen takia väärin suoritettu, joten ei tullut mieleenkään uusia. No, opinpahan taas uutta! Sen jälkeen Neralta pääsi tehtävässä haukahduskin (kuuluu videolla), mutta siitä ei näköjään rokotettu. Toisen vasempaan käännöksen pilasin ihan itse, videolta näkee miten loivasti käännyn. Siitä -1 pistettä. Seiso-kierrä koira-kyltiltä meni kaksi pistettä. Harjoitellessa Nera seisoo paikallaan, mutta kisasuorituksen aikana ei vielä onnistu. Jatketaan treeniä...

Kuten aina, suoritus näyttää videolla vähän paremmalta kuin miltä itsestä kisan aikana tuntui. :D



Eilisen lenkin kuvasaldoa:

19.9.2015

Viisivuotias Nera

Minun pieni rakas täyttää tänään jo viisi vuotta! Kuluneena vuotena Nera on selvästi "aikuistunut"  jotain, minkä en ajatellut koskaan tapahtuvan. Se on joutunut ainoan koiran rooliin ja ottanut sen oikein hyvin vastaan. Silti Nera on edelleen se sama hyväntuulinen hölmö, jollainen se on aina ollut. Maailman paras pieni musta. 



13.9.2015

Uuden luokan korkkaus

Huh mikä viikonloppu taas takana. Perjantai otettiin rennosti, mutta lauantaiaamuna ajeltiin Lietoon. Kisattiin kolme starttia, joista ensimmäinen oli hyvä (tulos kuitenkin 10,20) ja muut ei-niin-hyviä, hylkyjä. Ensimmäinen videolla:



Jäätiin yöksi Turkuun, koska sunnuntaina oli määrä mennä Saloon rally-tokokisaan. Huomasin kuitenkin ennen nukkumaanmenoa, että en muistanut ottaa rallykisakirjaa mukaan! Mietin siinä, ettei varmaan päästäkään kisaamaan. Unista päätellen myös murehdin asiaa koko yön. :D Aamulla soitin koetoimitsijalle ja kysyin, että mitä teen, kun en ajatellut tosiaan aamulla ajella 140 kilometriä hakemaan kirjaa kotoa. Asia järjestyi onneksi niin, että ostin uuden kisakirjan, jonka tuomari varmensi ja kaikkea, ja se sitten yhdistetään vanhan kanssa.

Oltiin suoritusvuorossa ihan luokkamme lopussa, joten jännitysaika oli pitkä. Nera oli hyvässä vireessä, ja teki niin kivasti! Ja sellainen muille huomaamaton voitto meille: Nera ei ollut kiinnostunut kylteistä ja tötsistä! Siitä olin kaikkein iloisin. Ainut Neran osalta epäonnistunut kyltti oli juurikin se vaikea, mistä kirjoitin viime postauksessa. Muuten menetetyt pisteet olivat ohjaajavirheitä. Ilmeisesti käytin liikaa apuja? Joka tapauksessa, saatiin hyväksytty tulos 94 pisteellä! Ei se avoinkaan luokka paha ole. Parasta on, ettei tarvitse enää käyttää hihnaa!

11.9.2015

Sitä sun tätä

Mistä edes aloittaisi tämän postauksen, nyt on jäänyt sen verran monta juttua kirjaamatta. Viime lauantaina kisattiin parin hyllyn verran agia Harjavallassa. Hyvät puitteet ja kivat radat, mutta meno tuntui huonolta. Neralla oli ihan kivasti vauhtia, mutta jotenkin se oli väärässä mielentilassa. Ollaan kerran ennen oltu samassa paikassa kisaamassa, ja silloin se oli aivan samanlainen. Merkillistä. Ei ole siis meidän paikka, harmi, kun siellä on parhaat lämppämaastot mitä olen koskaan nähnyt. Mitään kaaosratoja ei tehty, ensimmäinenkin oli niin lähellä nollaa, mutta yhdelle hypylle kosahti.

Sunnuntaina kisattiin omalla kentällä seuranmestaruudesta epävirallisessa kisassa. Helppo rata, mutta en tiedä mitä alussa tein. Tokalla hypyllä Nera tuli ohi ja jatkettiin vaan menoa. Pujottelumestaruudet skipattiin, kun oli rankka viikonloppu kuitenkin. Kisasin myös lainakoiran, aussien kanssa. Jännää ohjata käppänän jälkeen isompaa, nopeaa ja irtoavaa paimenta. :D Selvittiin radasta ihan hyvin, yhden treenikerran turvin tuloksella 5. Pujottelukisassa sijoituttiin kolmanneksi.
Viime viikonloppuna tuli myös lenkkeiltyä tosi paljon, kun yleensä kisaviikonloppuina jää vähemmälle. Oli vaan nautittava niistä säistä ja tuli tallennettua n. 30 kilometriä kävelyä.  Ja nähtiin yhteensä seitsemän peuraa! Ihan ennätys, onko niitä nyt jotenkin poikkeuksellisen paljon. :D Maanantaina olikin sitten kevyempi päivä ja tiistaina täysin lepo. On oikeasti vaikeaa, kun on vain yksi koira. Ei voi jakaa treenejä ja lenkkejä, kun mulla on intoa vähän yli yhden koiran tarpeiden. Keskiviikkona Nera oli fyssarilla ja tuttuun tapaan jumeja löytyi, mutta ne saatiin auki.

Rally-tokoa käytiin treenaamassa tällä viikolla kentällä, ohjatuissa. Voi Nera sentään, kun sitä kiinnostaa kyltit ja tötsät! Treeneissä oli vielä tosi paljon häiriötä ja tuntui, ettei koira keskittynyt ollenkaan. Ohjaaja ei moittinut kuitenkaan, käännöksistä tuli kehuja jopa, joten ilmeisesti se ei koskaan näytä niin pahalta kuin itsestä tuntuu. Se on tullut huomattua aina kisavideoitakin katsellessa. Avoimesta paljastui yksi tosi vaikea juttu: koira sivulle istumaan - koira seisomaan - ohjaaja kiertää koiran. Ensinnäkin, Nera ei millään osaa nousta istumasta seisomaan. Ja se on niin vikkelä, että jos nouseekin niin helposti se koittaa uudestaan istumista tai maahanmenoa. Ja kiertäminen... Noh, Nera pysyy jokseenkin paikallaan, mutta joskus liikkuu etujalat, joskus takajalat ja joskus kaikki. Toivon, ettei sunnuntain kisassa ole kyseistä kylttiä radalla. :D Epätoivoisesti ollaan tosin nyt joka päivä koitettu sitä treenata.

Korvakuulumisiakin piti päivittää - kunnossa ovat! Ylimääräinen ravistelu on jäänyt pois ja nyt vaan laitan vielä kuukauden ajan korvatippoja.

3.9.2015

Kuutamo ja korvaongelma


Kiikutin Neran tiistaina Turkuun eläinlääkärille, koska se alkoi sunnuntaina (vai maanantaina?) kovasti ravistella päätään ja rapsutteli vasenta korvaansa. Tuulen osuminen korvaan aiheutti myös ravistelua. Epäilin tulehdusta, vaikkei korva kyllä punoittanut tai mitään. Eläinlääkärinkään mielestä ei näyttänyt tulehdukselta, mutta molemmista korvista otettiin kuitenkin näytteet pumpulipuikolla. Sitten odoteltiin jonkin aikaa, kunnes ell tuli kertomaan, että kumpikaan korva ei ole tulehtunut. Vasemmassa sen sijaan on vahatulppa karvoihin kiinnittyneenä. Pidän Neran korvat siistinä juurikin tulehdusten ym. ehkäisemiseksi, mutta ilmeisesti vähän syvemmälle on kuitenkin jäänyt jonkin verran karvaa.

Antibiootteja ei siis tarvittu, mutta saatiin paria eri ainetta, mitä korviin pitää laittaa. Toinen liuottaa vahatulppaa ja toinen, joka tulee hieman pidempiaikaisempaan käyttöön kuivattaa korvakäytävää, ettei sinne muodostuisi niin paljon töhnää. Jos ei näillä helpota niin mietitään uudestaan. Tosin nyt parin päivän jälkeenkin tilanne on jo parempi, että ehkä se tästä.

Turusta takaisin Ukiin ajellessa oli vähän jännät paikat. Bongasin pimeässä tien vieressä kaksi hirveä ja aloin vaistomaisesti huutaa (en edes tiedä mitä). Äiti oli kuskina ja jarrutti heti, vaikkei ollut saanut selvää, mitä huusin. Eniten säikähdin sitä, kun toinen hirvistä lähti meidän automme kohdalla tulemaan tielle päin (kaukana hirvet eivät tiestä ollut alun perinkään). Sen verran pitkäksi jarrutus kuitenkin meni, että tämä tielle päin lähtenyt hirvi ylitti tien meidän takaamme. Huh.

Onhan sitä eläimiä tullut tien päällä kohdattua, milloin seisoo peura tien vieressä, milloin muutama tiellä... Hirviä en kuitenkaan ole nähnyt kuin pellolla kaukana tiestä ja niin saisi mielellään olla jatkossakin.

Kisoja on nyt paljon ja kalenteri tuntuu muutenkin olevan ihan täynnä johonkin lokakuun puoliväliin asti. Sen jälkeen onkin hyvä olla vähän vähemmän menemisiä, kun näillä näkymin Neran kiusaksi on ja minun ilokseni on tulossa pieni naskalihammas. Vaikea olla hiljaa tästä, kun on niin mahdottoman innoissaan!

Ensimmäisen kuvan käsittelystä kiitos kuuluu Eerikalle!