31.8.2015

Harvinaisen hyvät kisat

Ollaan viime aikoina aktivoiduttu tokon suhteen, kun posti toi tullessaan ruutunauhan + merkit. Eli ruudun parissa ollaan eniten ahkeroitu, eikä vaikuta tässä vaiheessa ollenkaan toivottomalta. Apuna on ollut läpinäkyvä namialusta. Uuden avoimen korkkaus saattaa jäädä ensi keväälle, mutta hyvähän tämä olisi jo saada opetettua.

Rally-tokot jätettiin tällä viikolla väliin helteen takia. Sen jälkeen säät ovat onneksi viilenneet, ihanaa, syksy! Nerakin virkistyy aina silmissä, kun ei ole enää niin kuuma.



Eilen kisattiin Liedossa neljä rataa. Ennemmin ollaan menty maksimissaan kolme rataa yhtenä päivänä, mutta halusin nyt kokeilla ottaa kaikki neljä. Ei ollut huono ratkaisu, vaikka viimeisellä radalla tuntui vähän hyytyvän niin minä kuin Nerakin. :D

Ennen ratoja käytiin kuitenkin lämppälenkin jälkeen tekemässä muutaman kerran keppejä. Oli tarkoitus käydä omalla kentällä ennen kisoja, muttei ehditty. Tehtiin siis muutaman kerran ja kaikki siltä yhtäkkiä vaikeaksi osoittautuneelta puolelta. Ja onneksi käytiinkin koittamassa kepit, koska ensimmäisellä yrittämällä Nera tuli pois tokavikasta välistä. Siis merkillinen, aivan kuin se olisi unohtanut viimeisen välin olemassaolon. :D Toistettiin, mutta tällä kertaa näytin kädellä viimeisen välin. Kolmannella toistolla Nera sitten jo muistikin vikat kepit. Joo tuota, voisihan sitä ehkä treenatakin useammin kuin muutaman kerran vuodessa...



Kisat aloitettiin hyppyradalla. Se oli helpohko kolmosluokan radaksi, tosi kiva ja sujuva. Tehtiin hirmuhyvä rata, nolla etenemällä 4,21. Sijoitus taisi olla kymmenes, kova oli taso.

Toka oli eri tuomarin tekemä rata, eikä mennyt ihan yhtä hyvin. Nera tuli puolivälin tienoilla yhdestä hypystä ohi, enkä korjannut, joten hyl. Aan kontaktille palautin, kun Nera ei odottanut. Ja sitten Nera vielä teki lentokeinun. Otettiin se uudestaan ja mentiin hypyn kautta loppuun. Eipä siinä, tuli ainakin kontakteja treenattua.

Kolmas rata oli saman tuomarin kuin ensimmäinen ja taas tosi kiva ja sujuva. Alussa oli pieni jännitysmomentti kun kahden hypyn jälkeen piti kääntää kepeille. Ja kun Nera tuli samaa vauhtia mun kanssa niin piti oikein todella kääntää. :D Keinulta vapautin Neran aika hätäisesti, ja pelkäsinkin ettei se koskenut kontaktialueeseen. Tuloksissa komeili kuitenkin nolla, joten kyllä sinne kontaktille joku tassu ainakin osui! Tämän radan etenemä oli muistaakseni jotain sellaista kuin 3,9.

Viimeisellä radalla tosiaan alkoi jo askel painaa. Jossain hyppykohdassa melkein kävi kämmi, mutta sain pelastettua. Jouduin vähän odottelemaan Neraa radalla ja onnistuin olemaan säntäilemättä liikaa (kuten päivän tokalla radalla), joten tältäkin radalta nolla!

Kärkikolmikkoon ei millään radalla ollut asiaa, mutta en sitä koskaan odotakaan. Kolme nollaa tuntuu huimalta, ja nythän me tarvitsemme enää kolme ensi vuoden sm-kisoja varten. Ihan kiva, että tuplakin tuli hankittua jo näin hyvissä ajoin. Niin ja ne kepit - ei mitään ongelmaa millään radalla. Ja olisiko jopa 3/4 niistä pitänyt ohjata vaikeammalta puolelta. Onneksi kävin muistuttelemassa Neralle. :P



20.8.2015

Treenejä

Oltiin tiistaina pitkästä aikaa rally-tokotreeneissä! Tehtiin avoimen luokan rata ja voittajasta käytösruutu. Radalla oli kyllä ihan uusia juttuja, vähän piti pysähdellä välillä kysymään neuvoa kouluttajalta. :D Muiden suorittaessa kokeilin Neran kanssa niitä juttuja, mitä se ei ole tehnyt ja hyvin se osasi. Nera oli taas vähän ihmeissään koko touhusta radalla, mutta näppärästi se teki. Mulle vaan treenattavaa kaikissa askeljutuissa. Radalla oli ensimmäistä kertaa myös hyppy, ja vaikka vähän pelkäsin, että se saa Neran kierrokset nousemaan niin eikä mitään, hyvin se meni muiden juttujen joukossa! Käytösruudussa Neran piti istua mun edessä. Siinä se olikin kuin tatti, mitä nyt pari kertaa koitti haistella maata. Tämä laji oikeasti on koko ajan kivempaa ja kivempaa!

Eilen puolestaan tehtiin aksaa, kun Liuhdon Timo tuli tänne peräkylille kouluttamaan! Ja todella hyvä koulutus olikin. Rata näytti paperilla aika pahalta, mutta oli kyllä ihan mentävissä ja kivakin. Nera kehitti jostain taas keppiongelman, eli se lopetti pujottelun kun olisi ollut vielä pari keppiä jäljellä. Ja tätä tapahtui vain toiselta puolelta mennessä. Hmmm. Eipähän lopu treenattavat asiat kesken.

Aluksi siis tehtiin rataa vähän pätkittynä. Timo nosti esille sellaisen asian, kuin hyppyjen käskyttäminen. Taidan antaa Neralle aina hypyillä käskyn, mikä on turhaa jos linjat ovat kunnossa, koska Nera lukitsee esteet hyvin. Olen itse asiassa jossain vaiheessa tiedostanut asian ja yrittänyt olla hiljempaa, mutta se unohtuu. Tietyissä tilanteissa niitäkin käskyjä tarvitsee, mutta usein sanon turhaan.

Muita hyviä juttuja oli kun kokeiltiin vähän, miten kaukaa Neran voi lähettää hypyille ja takaakiertoihin. En luota ja menen itse usein liian lähelle siivekettä, vaikka Nera kyllä irtoaisi. Vastakäännöstreeniä tuli myös.

Hyviä juttuja oli mm. sylkkäri, jonka Nera osasi? Ja minäkin! Ihan kuin oltaisiin treenattukin. :D Pystyin myös takaaleikkaamaan kepeille 90 asteen kulmasta, oho. Kontaktit olivat myös tosi hyvät.

Sitten pidettiin taukoa. Lopuksi tehtiin 24 esteen rata kokonaan. Ainut kämmi kävi kepeille viennissä, kun aloin miettiä että kummalta puolelta nyt ohjaan. Lopulta menin siltä "ongelmapuolelta", ja Nera pujotteli loppuun asti. Kummallinen koira. :D

Siitä puhuttiin vielä, että kannattaisiko Nera kuitenkin opettaa vielä jäämään lähtöön. Timon mielestä kannattaa, koska mulla on nopea koira, eikä muille kannata antaa tasoitusta huonoilla lähdöillä. :D Eli ehkä otetaan se kuitenkin projektiksi. Riippuu vähän siitä, että onko meillä talvella mitään treenipaikkaa. Se asia on nimittäin nyt vähän auki.

Hirmu hyvä fiilis jäi, mikään ei tuntunut toivottomalta, enkä tuntenut itseäni surkeaksi ohjaajaksi. Nera nyt on aina .  Käydään varmaan toiseenkin kertaan treenaamassa agia viikonloppuna, kun ei ole mitään kisojakaan.


Auringonlaskut alkavat olla aika hienoja näin syksyä kohden mennessä, pakko laittaa yksi kuva tämänpäiväisestä:


16.8.2015

Mustaa, valkoista ja RTK1

Eilen taas reissattiin Neran kanssa. Aamulla puoli yhdekstältä lähdettiin, tällä kertaa päämääränä Helsinki ja Enyos-kasvattipäivä. Paikalla oli kymmenen mustaa/musta-hopeaa/valkoista käppänää omistajineen. Oli tosi kiva nähdä Neran kasvattajaa (ja tietysti kaikkia muitakin paikalla olleita), kun ei olla sitten Neran luovutuksen nähty! Monesti on suunniteltu, mutta ei vaan olla osuttu samaan paikkaan. Neran sisaruksia ei valitettavasti ollut paikalla, mutta muita sukulaisia kyllä. Neraa ei kovin paljon jaksanut muut koirat kiinnostaa, mutta uroksia se pisti hienosti ruotuun, jos ne kävivät liian tungetteleviksi.


Nera ja sukulaiskakarat (siskon pentueesta) E. Dark Graphite "Rafi", E. Dark Topaz "Pinja" ja E. Dark Opal "Roosa"


Nera ja vieraileva tähti eli ulkomaantuonti "Rossi"


Suffe (E. Fond of Smiling) ihmettelee Neran touhuja


Nera ja siskonpoika Rafi

Helsingistä ei lähdettykään suoraan kotiin, vaan tehtiin koukkaus Eerikan ja Santun luo. Ja ehdinhän mä Röllinkin pikaisesti moikkaamaan! Käytiin lenkillä ja loppumatkasta alkoi jo tuntua että hyytyy niin minä kuin Nerakin. Oli kuuma ja siinä vaiheessakin jo pitkä päivä takana. Mäkinen maasto ei auttanut asiaa. Kivaa oli silti. :D Nera ja Santtu eivät alkumoikkauksen jälkeen pahemmin toisiaan huomioineet. Eikä kumpaakaan haitannut kun istutettiin ne kallion nokalle vieri viereen. :D


On tullut kyllä tänä kesänä istuttua autossa varmaan enemmän kuin koskaan ennen... Minkä takia olikin kiva, kun oma seura järjesti tuossa parin kilometrin päässä rally-tokokisan! Siellä käväistiin tänään. Oltiin ihanasti suoritusvuorossa jo luokkamme toisina, joten ei tarvinnut kovin kauaa jännittää. Rata oli sinänsä aika helppo, siinä ei ollut niitä meille/mulle vaikeaa kylttiä. Nera oli kuitenkin vähän haahuilutuulella, ihan kuin ei olisi hoksannut oikein että mitä oltiin tultu tekemään. Radalla ollessa meno tuntui niin tahmealta ja huonolta, että ehdin jo ajatella ettei lainkaan saatu tulosta. Pari virhettä jäi mieleen: saksalainen käännös ei mennyt sujuvasti kun Nera jäi ihmettelemään jotain ja spiraalissa Nera haisteli kylttiä. Niistä lähtikin pojot, mutta muita virheitä ei ilmeisesti tullut, koska saatiin 94 pistettä! Meidän paras tulos tähän mennessä. Eikä se meno videolta katsottuna näyttänyt niin pahalta, kuin miltä tuntui. Tämä oli meidän kolmas alokasluokan kisa ja saatiin myös koulutustunnus RTK1. Isoin yllätys oli kuitenkin tuomaripalkinto, oli kuulemma niin iloista menoa. Tässä video meidän suorituksestamme:



Kotiuduttuamme laitoin heti ilmot ensimmäiseen avoimen luokankin kisaan, mutta se on vasta syyskuun juttuja. Tämä laji on kyllä sellainen, että nälkä kasvaa syödessä! Ilmoittauduin syksyksi ihan treeniryhmäänkin, niin saadaan oikeasti treenattua ylempien luokkien kylttejä.

10.8.2015

Agikäppäniä

Eilen aamulla vähän seitsemän jälkeen pakkasin Neran takakoppaan ja ei kun auton nokka kohti Tamperetta ja kääpiösnautsereiden agilityn mestaruuskisoja. Käpsyjä olikin saapunut tosi paljon paikalle, oli kiva nähdä kerrankin! Aiemmin ei olla tosiaan noissa karkeloissa oltu, mutta uudestaan on päästävä.

Saavuttiin kisapaikalle puoli kymmenen aikaan, eli ihan hyvissä ajoin, kun meidän ensimmäisen radan oli määrä alkaa vasta kahden jälkeen. Tarkoitus olikin ehtiä näkemään Eerika ja Santtu radalla. Nopeasti aika kuluikin hyvässä seurassa (kiitti Eerika ja onnea vielä!). Nera oli paljon häkissä, ettei helle väsyttäisi sitä ennen radalle pääsyä. Välillä kuitenkin otin sen katselemaan kisahulinoita. Kovin oli rauhallista koiraa, vähän jo huolestutti että meinaako se ollenkaan innostua.


Vaan eihän Nera helteessä hyydy, vaan pinkoi ihan hyvää vauhtia radalla. Ensimmäinen oli agirata ja jokunen pitkä kaarros taisi tulla, mutta tehtiin nolla! Hiukan jähmeältä tuntui, varmaan treenin puutetta. Ollaan tässä kevään/kesän aikana taidettu kerran käydä agilityä treenaamassa... Ainakin yhdessä kohtaa menin liian lujaa, ja jouduin odottelemaan Neraa. Yhden takaaleikkauksen olisi varmaan ehtinyt tehdä persjättönä jne., mutta kiva rata silti. Etenemä oli nelosen päälle ja miinusaikaa viitisen sekuntia.



Toka rata oli hyppäri, ja sopivan haastava sellainen. Selviydyttiin pitkään nollalla, mutta sitten Nera rysäytti muurin palikat alas! Se olikin eka kerta ikinä. Takaaleikkasin kyllä siihen, mitä en yleensä tee muurilla, liekö se syynä. Lopussa Nera vielä tuli tokavikan hypyn ohi. Olisin saanut korjattua, mutta kun mulla ei ole väliä, onko tulos vitonen vai hylly, niin annoin tulla vaan. :D Harmi tietysti, kun nollaradalla olisi todennäköisesti sijoituttu käppänämestaruuksissa! Mutta tällaista on agility, ei auta harmitella ja jossitella.


Päivä venähti tosi pitkäksi, kun oltiin illalla takaisin kotona vasta yhdeksän jälkeen. Tämäkin päivä on mennyt ihan silmät ristissä, kun aamulla oli tietysti taas aikainen herätys. Nera on ollut vähintäänkin yhtä väsynyt.

Kuvista iso kiitos Eerikalle! Itsekin otin jokusen kuvan, lähinnä 1- ja 2-luokan käppänistä, ne löytyvät jossain vaiheessa täältä.

2.8.2015

Heinäkuulla kännykkään tallennettua

Kesäkuu meni sen verran surullisissa tunnelmissa, että kännykkäkuvapostaus jäi tekemättä. Heinäkuulta kuitenkin halusin taas tällaisen koota, ensimmäistä kertaa vain yhden koiran kuvilla. Muistakaahan, että kuvat näkee klikkaamalla suurempina!




4.7. käytiin lähikentällä treenaamassa lenkin yhteydessä tokoa. Piti tietysti pysähtyä poseeraamaankin!


5.7. mökillä, Nera testasi pelastusliivejä. // Rantakalliolla iltalenkillä.


8.7. iltalenkillä. Kuvaa ihan hyvin tätä kesää, vettä on tullut paljon. Sadetakki on tosin ollut käytössä vain tuon kerran... // 10.7. aamulenkillä.


12.7. mettässä.


Kirppu ja kantarellisaalis!


Parempiakin polkuja on nähty. :D Talvellakin tuossa on korkeintaan mönkijän jäljet... Vaan kuljetaanhan me muutenkin paljon pois poluilta. // Ojissakin on ihan jees kahlata. Onneksi tuossa oli harvinaisen kirkas/puhdas vesi!


13.7. siistimisen jälkeen. Tänä kesänä olen onnistunut minimoimaan karvan määrän eturinnassa ja alalinjalla. Näkyy koiran ääriviivat sellaisina kuin ne ovat. :P Koristuksia on riittävästi parrassa ja kulmakarvoissa.


13.7. lenkkimaastoja.


17.7. heräsin tällaisen sotkuparran viekusta. :D


Lenkillä rannassa.


Lenkiltä taaaas.


Pikkuinen lampi lenkin varrella. // Ihan Neran vermeiden väriset kukat. :P


18.7. Ruissalossa luontopolulla. Tuolta Nepa niitä punkkeja sitten keräili. // Pieni keittiöapulainen.


23.7. reissusta.


29.7. uninen pieni Kirppu. Vähän kävi kateeksi, kun se sai jäädä nukkumaan. // Ennen siistimistä. Neraa ei olisi yhtään huvittanut. Mutta hei, verratkaapa tästä kulmakarvoja kuukauden alun kuviin, huomattava ero ja kasvatusprojekti on vihdoinkin valmis!


30.7. lenkin varrelta taas.


Söpö pieni. <3

Hupsista, tuli vähän paljon kuvia. Yllä olevaan on hyvä lopettaa, mun lempparikuvani. Hyppäsin vahingossa tuohon ojaan (ja löysin vieläpä mutaisen kohdan?!), kun yritin päästä lähemmäs ottamaan kuvaa. :D Ihan hyvä kuukausi, heinäkuu.